Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
28 omakohtaista hyytävää tarinaa taistelun ytimestä Suomen talvisodan ja jatkosodan pyörteissä, jolloin saatana on valloillaan.
Siinä ei jouda filosofoimaan “Miksi tappaisimme toisemme?”-kysymyksillä eikä ihanteita ajattelemaan oman hengen ollessa liipaisimella, enemmän kuin vaarassa, tai kun oman kiväärin piipussa roikkuu taistelutoverin jäänne:
“Kiskaisin sen irti ja havaitsin, että siihen oli tarttunut suuri pala päänahkaa, jossa oli silmänreiät kulmakarvoineen.”
Eikä karmivaa katseltavaa miettimään, vaikka “ihmisten raajoja ja riekaleita lentelee korkealle läpi sankan savu- ja multapilven“.
Näin olemmekin sodan sisällä, konkreettisesti. Tässä tapauksessa Veikko Pajusen kokemana ja kirjoittamana Vain harva selvisi -otsikon alla, kesäkuussa 1944 Siiranmäellä. Samoihin sielua repiviin tunnelmiin työnnymme jokaisen muunkin sodan keskelle joutuneen kertojan kuvailuissa.
Kertomukset on julkaistu aikanaan Kansa taisteli -lehdessä, joka ilmestyi vuosina 1957–1986. Tähän kirjaan on Petri Lahti suoraan poiminut noista rajuista taisteluista kaikkein rajuimmat, ainoastaan otsikoita stilisoiden minäkertojat säilyttäen.
Autenttisia ovat, sen kyllä lukiessa tuntee ja tunnistaa luissaan ja ytimissään, tavallisten sotilaiden kokemukset suoraan taistelunkentiltä. Nyt eivät isot upseerit pääse teorisoimaan. Näin Ukrainan sodan riehuessa voi hyvin kuvitella altavastaajan aatokset siellä venäläisvihollisista: samanlainen on meno ja meininki, sodan pauhu ja julmuus kuin Suomessa 80 vuotta takaperin. Ei sotiminen ole juuri muuttunut taistelutantereilla. Yhtä kärsimystä se edelleen on.
Tulee mieleen näitä “sotaraportteja” lukiessa, ettei Hemingwayta tarvita tunnelmia välittämään: osaavat nämä suomalaiset sotilaat satuttavasti välittää itsekin kauhutunnelmat ja tilanteet suoraan taistelukentiltä.
Kertomusten kokooja on lisännyt valokuvia SA-kuva-arkistosta kertomusten täydennykseksi. Asemapiirroskuvitusta jäin kaipaamaan muutamista kiihkeimmistä tilanteista, moteista ja muista tukalista paikoista, joista kertojat sanoin olosuhteita ja olinpaikkaansa selvittivät. Oma mielikuvitus ei aina riittänyt paikkojen hahmottamiseen.
Mutta sodan sanoma tunnelmineen ja tuntoineen välittyi kirjasta täysin, kun
— kaikki elollinen valmistautui vain kuolemaan —