Maarit Verronen: Karsintavaihe

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Maarit Verronen on luonut uusimmassa kirjassaan tylyn dystopian. Turvallisuuden nimissä yksityiset turvayhtiöt tekevät mitä haluavat, eikä kukaan vastusta tai jos vastustaa, huonosti käy. Karsintavaihe on paikoin raskasta luettavaa. Välillä suorastaan ihmetyttää, voisiko näin muka käydä, miksei kukaan välitä. Toisaalta kirjan hahmottelema kehitys on helppo uskoa.

Aivan toivotonta tarinaa kirja ei ole. Päähenkilö Lumi tarkastelee tilannetta ulkopuolisena, alhaisen D-tason työntekijänä, mutta arvostetulla vihreällä turvallisuusstatuksella. Lumi seuraa, sopeutuu ja löytää paikoin jopa onnellisuutta kaiken synkkyyden keskellä.

Dystopioita on luettu, mutta tämä toimi. Verrosen kehitelmät ovat lopulta sen verran uskottavia, että maailman voi uskoa. Osa kehityksestä on selvää jatkumoa nykytilanteesta ja erittäin helppoa uskoa, osa taas ylilyövempää, mutta yhtä kaikki huolestuttavaa.

Karsintavaihe on väliin raskas, mutta antoisa lukukokemus.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Nautin jostain syystä kirjoista, jotka kuvaavat aikaa ”maailmanlopun” jälkeen. Nämä ”lopun ajoista” kertovat kirjat puolestaan ahdistavat. Ja tämä ahdisti aivan erityisesti.

    Ehkä se oli se, että suomalaisen kirjailijan vuoksi ajattelin tapahtumien sijoittuvan Suomeen (tarinassa ei kai annettu koordinaatteja muuten kuin kadunnimien muodossa, vaikka ajattelinkin koko ajan Helsinkiä) tai siksi, että jotenkin nuo D-tason kansalaiset, turvafirmojen armoille heittäytyminen, välinpitämättömyys ja ylisuorittaminen tuntuivat muuten vain olevan niin tuttuja, lähellä olevia ilmiöitä.

  2. Kiva että tällaisia kirjoja kirjoitetaan. En ole vielä lukenut kun on Orwellin 1984 kesken. Nämä tapahtumathan ei ole mitää tulevaisuudenjuttuja vaan on jo menossa, jos ei nyt Suomessa niin muualla.
    Argentiinassa katosi 1970 luvulla 30 000 ihmistä. Siis vain Argentiinassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *