Roope Sarvilinna: Kateissa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Katoamisuutiset ovat lehtien arkista kauraa; milloin on hukassa muistisairas, milloin marjastaja tai maailmanvalloitukselle lähtenyt kolmivuotias. Netissä huudellaan ahkerasti karanneiden kissojen ja koirien perään.

Sarvilinnan kirjan Höntynen on kadottanut yhteyden veljeensä Juntuseen ja se on kova paikka yhteisen tasatahtisen nuoruuden jälkeen. Aivan kuin vuosien sitoutuminen yhteisiin juttuihin olisi sivutuotteena piirtänyt suuntaviivoja aikuisuuden varallekin. Mutta Juntunen jättäytyikin pelistä pois, oli asioita, jotka vetivät toisaalle.

Juntunen ja Höntynen, kaveriporukan majakka ja perävaunu – kaveruus kasvoi vahvaksi yhteisissä pallopeleissä ja niissä tavanomaisissa nuorten riennoissa. Pojat kahlasivat läpi lukion ja armeijan ja nauttivat opiskelijaelämästä viihdykkeineen. Kaiken sen kokeneena voisi pikkuhiljaa siirtyä aikuisempaan maailmaan, saada perheen, talon ja kohtuullisen hyvän työuran alkuun. Näin ainakin Höntynen ajatteli ja tuli olettaneeksi Juntusen ajatukset samansuuntaisiksi. Olettamus meni vinoon, Juntunen meni Thaimaahan. Ja siltä reissulta palattuaan tahtoi maailmalta lisää, sen kummemmin menojaan ja suuntaansa selittelemättä. Pelkkä menolippu riitti Juntuselle.

Höntynen on epätietoinen, ärsyyntynyt ja kaipaa kaveriaan. Kaipuu saa hyvin äijämäiset kasvot, Juntunen suorastaan rumanoloisen kutsumanimen. Äiti mainitaan ohimennen, mutta häntä ei päästetä juurikaan ääneen, eikä varsinkaan vuolaisiin tunteenpurkauksiin.”Niin se homma menee, ei olla kaksosia, yks jätkä jää, toinen lähtee.” Taustalla avataan ajoittain myös Juntusen tuntoja hänen reissuiltaan maailmalla.

Kirja keskittyy napakasti kahden veljeksen suhteeseen ja Höntysen näkökulmaan, mikä on tarinan kannalta erittäin onnistunut valinta. Tekstistä paistaa vielä nuoren miehen herkkyys, jota ei kuitenkaan auta päästää pintaan. Kaipaus on sorahtelevaa ja ärähtelevää ja taipuu sanoja selvemmin teoiksi, kun Höntynen miettii keinoja selvittääkseen Juntusen kohtaloa. Hän kelaa menneitä, punnitsee nykyisyyttä ja huomaa, että  elämä ei aina sujukaan ihan käsikirjoituksen mukaan. Enää ei mennäkään kaveriporukan mukana ja aikuisuuden valintojen kanssa jokainen on yksin.

Nautin kirjan tuoreesta, ei niin tavallisesta otteesta katoamisen aiheuttamaan epätietoisuuteen – suosittelen lukulistalle!

Marja-Liisa

Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus. Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *