Jonna Björnstjernan Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä -sarja on roikkunut tietoisuuteni laitamilla kiitos Kirjavinkeissä julkaistujen arvioiden. Nyt otin ja laitoin koko sarjan kerralla kirjastosta varaukseen, perehdyin ja totesin sarjan erinomaiseksi. Tämä toistaiseksi tuorein Avaruusoliot-osa olikin vielä Kirjavinkkeihin arvioimatta.
Sarjan kirjoissa seikkailee kaniperhe, josta etenkin Pikkuveli joutuu usein kaikenlaisiin vaikeuksiin. Kirjat liikkuvat pelottavien aiheiden ympärillä ja Pikkuveli joutuu aina ylittämään itsensä, mutta loppu on aina onnellinen ja Pikkuveli pääsee sankariksi. Niin tälläkin kertaa: kaniperhe on tarkkailemassa tähtiä, kun perhe bongaa tähdenlennon. Kaikki saavat toivoa!
Pikkuveli toivoo saavansa nähdä oikean avaruusolion. Muut nauravat ja pilkkaavat Pikkuveljeä: eihän avaruusolioita ole olemassakaan! Pikkuveli lähtee pois tähtitornista, katselemaan tähtiä omassa rauhassa ilman muiden pilkkaa ja mitä käykään: kuu kasvaa ja kasvaa isommaksi ja paljastuukin avaruusolioiden avaruusalukseksi, jonka kyytiin pikkuveli siepataan!
Siitä alkaa hurja seikkailu, josta Pikkuveli onneksi selviytyy sankarina – mutta uskooko sankarin tarinaa sitten kukaan on toinen juttu. Tarina on jälleen kerran sopivasti kammottava ja kuvitukseltaan aivan ihastuttava. Avaruusalukseen on piilotettu kaikenlaista yksityiskohtaa ja aikuislukijallekin on tarjolla bongailtavaa. Kaikenlaista hurjaa on taas liikkeellä, mutta ei onneksi mitään liian pelottavaa.
On tämä vain hieno kirjasarja; vähän jopa harmittaa, että omat lapseni ovat jo aikaa sitten kasvaneet ulos kuvakirjaiästä. Toivottavasti WSOY jatkaa sarjan suomentamista ja julkaisee ne varhaisemmatkin osat; nythän sarjasta on tähän mennessä suomennettu osat 4–8 ja ruotsiksi taisi ilmestyä juuri 12. osa.