Pontus Purokurun uutukaista lähestyin varoen: alla oli Coletten pohdiskeleva Puhdas ja epäpuhdas ja hivenen huolestutti, onko tässäkin luvassa hidasta filosofiaa. Vaan eipä ollut. Keskeytysten arkisto oli yllättävänkin kepeää luettavaa. Teos koostuu isosta läjästä erilaisia lyhyitä tekstejä, monet vain sivun mittaisia katkelmia.
Taustalla on ajatus keskeytyksistä ja jatkumoista. “Pitkään etsin jatkumoa, johon sopisin. Aina minut on keskeytetty tai olen itse keskeyttänyt itseni. [..] Tätä kirjaa tehdessäni ymmärsin, että keskeytykset ovat nimenomaan se jatkumo, jota olen tavoitellut.” Niinpä kirjan kansien välistä löytyy kaikennäköistä esseistä novelleihin. Heti ensimmäisenä on parin sivun pohdiskelu aamukahvin voimasta. Kahvittomana ihmisenä en ihan hirveästi samastu. “Aamukahvi auttaa ymmärtämään, miten Leo Stranius on mahdollinen” on kyllä kelpo heitto, se on myönnettävä.
Seuraavana on näyttelyn avajaisista kertova tarina, jossa kansanedustaja käyttäytyy omituisella tavalla kertojaa kohtaan. Kolmas juttu on perecmäisiin luetteloihin uppoava kirjoitus kirjoittajan kokemista hammaslääketieteellisistä operaatioista. Kirjasta löytyy pieniä novelleja, kepeitä kirjallisia kokeiluja ja myös sitä filosofista pohdiskelua. Osa jutuista istuisi hyvin kolumneiksi.
Joissain jutuissa tuntuu, että pohdiskelu lähtee hyville kierteille, mutta tarvitsisi vielä sivun-pari päästäkseen maaliin. Jokaisen ajatuksen kehittelylle tähän valittu formaatti ei ole omiaan. Tällaisia tapauksia ei onneksi ole kovin usein, ja voihan sen kehittelyn saatella loppuun omassa päässäänkin. Hyviäkin pohdintoja on useita: esimerkiksi ”Aika ei kulu” on oivaa pohdiskelua ajan luonteesta, samoin ”Aika, osa 2”, jossa erilaisia ajan käsittämisen tapoja asetetaan vastakkain.
Keskeytysten arkisto on hyvä paketti sekalaista tavaraa. Se on yhdistelmä leppoisaa ajanvietettä ja ajatuksia herättävää filosofeerausta. Kynnys tarttua kirjaan on matala ja kirjan luettuaan voi huomata paitsi viihdyttyneensä, myös vaivanneensa päätään hedelmällisin tavoin.