Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Puhdas ja epäpuhdas vie meidät 1900-luvun alkuvuosikymmenten syntiseen Pariisiin, sinne minne niin moni myös Suomen kirjailijoista ja taiteilijoista aikoinaan hakeutui hämärien nautintojen pariin.
Biseksuaali Sidonie-Gabrielle Colette (1873–1954) kertoo, ja elää, kirjassaan Puhdas ja epäpuhdas omia kokemiaan ja kuulemiaan aistinautintoja erilaisten ystäviensä kanssa. Yöelämää, nautintoaineita, sumuverhojen kätkemää, mystiikan täyttämää tunnelmaa oopiumin tuoksussa.
Puhtaan ja epäpuhtaan suomentaja Sampsa Laurinen valottaa kirjan lopun henkilögalleriassa ajan olosuhteita: Vuosisadan vaihteen kolmen miljoonan asukkaan Pariisissa työskenteli 100 000 prostituoitua. Naisten asema yhteiskunnassa oli huono. Äänioikeudenkin ranskattaret saivat vasta vuonna 1944.
Kirjaan sisään päästäkseen on hyvä lukea ensin tuo Laurisen koostama kirjan henkilögalleria, sen avulla selkenee se hämyisä ihmispopula, jonka piireissä Collette elämäänsä ”tuhlaa”. Sateenkaariväkeä kaikin. Julkisuudelta kätkettyä, laitonta tuon ajan mittapuilla. Kaikki henkilöt ovat totta. Transvestiitteja, homoseksuaaleja, miespareja, naispareja tyyliin:
Vankkarakenteinen lady Eleanor, te joka otitte vastuullenne kaikki arjen ratkaisut, niin vilpittömän omistautunut kuin te Rakastetullenne olittekin, tiesitte ettei kaksi naista voi muodostaa täysin naisellista paria. Te olitte varovainen vanginvartija – parisuhteen mies.
Ajan lesboidoli Renée Vivien, laulava Charlotte, Ritari ja moni muu jättävät muistijäljen kirjan jälkikaikuina. Onhan siinä oma hämmästelynsä kun huomaa, ettei yhtään ns. tavallista normieläjää Coletten Puhdas ja epäpuhdas -kirjan henkilögalleriaan sovi. Vaan kaikki ovat ”epäpuhtaita”. Siinä onkin ollut ja on yhä ”puhtaalla” enemmistöllä nikottelemista.
Coletten kirjoista on suomennettu Claudinen koti, Vilja oraalla ja Chéri sekä Chérin loppu. Jos määrä tuntuu vähäiseltä, niin jäähän meille toinen Ranskassa syntynyt, sittemmin amerikkalaistunut, aistitaituri Anaïs Nin – ja samoilla vesillä ja apajilla ollaan.