Vuoden 2024 Booker-palkinto myönnettiin Samantha Harveylle tästä Kiertoradalla-teoksesta. Kirja on erikoinen yhdenpäivänromaani, joka kuvaa vuorokautta Kansainvälisellä avaruusasemalla. Tämän yhden vuorokauden aikana maapallo kierretään monia kertoja, 24 tunnin syklissä asema tekee 16 pyörähdystä planeetan ympäri.
Asemalla on kuusi astronauttia, jotka toimittavat vuorokauden aikana asioitaan. Heillä on tiukka aikataulu, jonka mukaan he hoitavat aseman ylläpitoa ja omia tutkimustehtäviään. Siinä sivussa he ottavat valokuvia maapallosta; tämän vuorokauden aikana kiinnostaa erityisesti Tyynellä valtamerellä kierroksia kasvattava hirmumyrsky. Astronautit myös pohdiskelevat olemassaoloaan, avaruutta ja maan päälle jääneitä ihmisiä: yhdellä on tuttava hirmumyrskyn reitillä, toisen äiti on juuri kuollut.
Carl Saganilta paljon lainaava teos tarkastelee maapalloa avaruudesta rakkaudella ja lämmöllä. Avaruudesta käsin maapallolla ei juuri rajoja näy, ja tätä yhtenäisyyttä kirja toistelee moneen kertaan. Venäläisiltä ei tässä yhteydessä voida välttyä: Venäjän hyökkäyssodasta huolimatta NASA:n ja Roscosmoksen yhteistyö ei ole loppunut ja kirjassakin aluksen miehistössä on kaksi venäläistä kosmonauttia. Kirja ei mitenkään kommentoi mitään konflikteja, ja tätä myötämielisyyttä venäläisiä kohtaan on kritisoitu, ukranalaisten suunnalta varsinkin.
Jos ei tiedä elämästä avaruusasemalla mitään, Kiertoradalla tarjoaa mainion, tiiviin kurkistuksen astronauttien maailmaan. Näkymä 400 kilometrin korkeudesta maapallolle antaa perspektiiviä, jota maan tasolta tai edes lentokoneesta ei saa. Siinä on jotain kaunista, vaikka kokonaisuutena Kiertoradalla jättikin minulle vähän haalean jälkimaun.








