Robert Walser: Konttoristi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Teos-kustantamon julkaisema Baabel-sarja on hyvin mielenkiintoinen laadukkaan käännöskirjallisuuden julkaisukanava, ja Robert Walserin romaani Konttoristi sopii hyvin tähän joukkoon esimerkiksi Thomas Bernhardin ja A.S. Byattin seuraksi. Sarjassa onkin jo aiemmin julkaistu Walserilta kertomuskokoelma Kävelyretki ja muita kertomuksia (2012).

Robert Walser (1878-1956) oli sveitsiläinen kirjailija. Hänestä sanotaan, että hän on ollut enemmän kirjailijoiden kuin rivilukijoiden suosiossa, ja näiden arvostajien joukko onkin nimekäs: Franz Kafka, Robert Musil, Stefan Zweig, W.G. Sebald.

Konttoristi-romaani kertoo nuoresta Joseph Martista, joka pestataan konttoritöihin keksijä-insinööri Carl Toblerin loisteliaalle huvilalle; edellinen konttoristi, herra Wirsich, on lopultakin saanut potkut öykkäröityään toistuvasti juovuksissa työnantajalleen. Joseph on palkollisena hyvin erilainen: hän tottelee ja myötäilee ainakin tiettyyn rajaan asti, jolloin hän saattaa äyskähtää Toblerille, mutta katuu sitten taas pian, ja kohta pomo ja alainen polttelevat rauhanmerkiksi pikkusikarit, joita muutenkin kirjassa kuluu laatikkokaupalla.

Lukijalta ei vie kauan huomata, että Toblerien ylenpalttinen taloudenpito on hiekalle rakennettua, eikä tietää paljon tekniikasta tajutakseen, että Carl Toblerin keksinnöillä, reklaamikellolla ja ampuma-automaatilla, ei tätä huushollia tulla koskaan kohentamaan. Ennen pitkää Josephin pääasiallisiksi tehtäviksi muodostuvat velkojien rauhoittelu ja rouva Toblerin kanssa keskustelu.

Walser on mestari luomaan tunnelmia. Kirjan luontokuvaukset ovat vertaansa vailla, mutta eniten minua viehätti koko romaanin yli lipuva surumielisyys ja tietynlainen pahaenteisyys: konttoristin tarinaa ei tarvitse paljon lukea arvatakseen, ettei mistään tule mitään. Toblerin perheen dynamiikkakin on loisteliaasti kuvattu, etenkin hyljeksityn ja kaltoinkohdellun pikku Silvin kohdalla. Ihan vähän optimismia on sentään viimeisillä sivuilla, kun Joseph lopultakin pystyy irtautumaan Toblereista ja lähtemään omille teilleen, kenenkäs muun kuin ex-konttoristi Wirsichin kanssa.

”Joseph nosti matkalaukkunsa maasta ja astui ulos ovesta. Ja sitten he molemmat, Marti ja Wirsich, lähtivät Iltatähden villasta. Kun he olivat päässeet maantielle, Joseph pysähtyi, otti taskustaan yhden Toblerin pikkusikareista, pani sen palamaan ja kääntyi vielä kerran taloon päin. Hän tervehti sitä mielessään, sitten he jatkoivat matkaa.”

Suosittelen lämpimästi – ei välttämättä mikään helpoista helpoin luettava, mutta sitäkin palkitsevampi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *