Suomen arvostelijain liitto (SARV) julkaisee vuosikirjoja; tämä viides juhlistaa liiton 75-vuotista historiaa. Kriittinen ajattelu on nykyään kullanarvoista: takakannessa sen kerrotaan olevan kykyä punnita ja arvioida tietoa, kyseenalaistaa totunnaisuuksia ja muodostaa perusteluja näkemyksiä. Kriitikko tarvitsee näitä taitoja työssään ja niin tarvitsevat myös ihan tavalliset kansalaisetkin.
Silvia Hosseinin, Riikka Laczakin ja Vesa Rantaman toimittamassa kirjassa on 13 artikkelia jaoteltuna neljän otsikon alle. ”Kritiikki elää ajassa”-otsikon alla Herman Raivio pohdiskelee kritiikkiä ammattina, Riitta Ojanperä kertoo Einari J. Vehmaksen elämästä ja noususta 1900-luvun vaikutusvaltaisimmaksi kuvataidekriitikoksi ja Rita Paqvalén käsittelee teoksen ainoassa ruotsinkielisessä tekstissä Tribadien yöt ja päivät -lesbofestivaaleja ja kritiikin suhdetta monimuotoisuuteen ja normeihin.
”Kritiikin ja kriittisen ajattelun opettaminen”-otsikon alla Martta Heikkilä kirjoittaa taidekritiikin opettamisesta, Katri Karvonen kriittisen ja kulttuurisen lukutaidon opettamisesta ja Marianne Penttilä ja Joonas Keskinen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmasta.
Tekoälyä käsitellään myös – tietenkin – omassa osiossaan, jossa Tomi Slotte Dufva kertoo, mitä jokaisen pitäisi tietää tekoälystä, Kimmo Jylhämö käsittelee kriittistä ajattelua algoritmien aikakaudella ja Hosseini kehottaa ”kirjoittakaamme siis esseitä” lääkkeenä nykyajan ongelmiin.
Viimeisessä osiossa Maaria Ylikangas kannustaa kriitikoita verkostoitumaan, Petteri Enroth antaa vinkkejä kritiikkipodcastien tekijöille, Sonja Saarikoski puolustaa ihmettelyä ja Johanna Osváth kertoo kokemuksiaan kritiikin kirjoittajakoulusta.
Varsin laaja kattaus on siis yksiin kansiin saatu kritiikkiaiheen ympäriltä koottua. Kritiikkiä harjoittaville, jotka lienevät SARV:n julkaiseman kirjan ensisijaista kohdeyleisöä, kirja on hyödyllistä luettavaa kokonaisuudessaan.
Maallikoille nostaisin luettavaksi ainakin kirjan aloittavan Raivion artikkelin, joka avaa ansiokkaasti kriitikon ammatin nykytilaa. Lyhyesti: ei ole kovin ihmeellinen ammatti, eikä kriitikoilla ole ollenkaan sellaista valta-asemaa, jollaisesta menneiden aikojen legendaariset kriitikot ovat saaneet nauttia. Myös Hosseinin essee esseiden kirjoittamisesta on oivallinen. Tekoälyasioista kannattaa myös lukea, jos oma ymmärrys tekoälyn toiminnasta on vaillinainen, olkoonkin että Slotte Dufvan artikkelin yleissävy on tarpeettoman positiivinen.








