Tapani Heinonen: Kuka heilutti pesäpuuta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tapani Heinonen on jyväskyläläinen psykologi ja kirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt kaksi teosta: novellikokoelma Omaiset (1991) ja romaani Reunalla (2012). Hänen uusi kirjansa Kuka heilutti pesäpuuta kertoo suomalaisille tärkeistä asioista: maaltamuutosta ja rakennemuutoksesta, sukupolvien välisistä eroista, avioliitoista ja unelmista. Romaanin keskiössä ovat sisarukset Kaarina ja Roope, heidän äitinsä Alli sekä Kaarinan mies Pertti.

Heinonen kuvaa taitavasti hahmojensa kautta suomalaisen yhteiskunnan eri puolia: on Kaarina-rouva, joka ei tyydy keskiluokkaiseen lähiöasuntoon, vaan alkaa haaveilla hienostokämpästä Katajanokalla. On hänen puolisonsa Pertti, rakennusfirman työnjohtaja, joka yrittää valaa realismia Kaarinaan ja selviytyä työstään pomojen ja duunareitten välillä. Roope on ikuinen epäonnistuja, jolta pakenevat sekä perhe että työpaikka, jäljelle jäävät vain pubikaveri ja velkainen omakotitalo. Alli­-äiti elää yksin maalla kaukana lapsistaan, kuuntelee radiosta jumalanpalveluksia ja muistelee sota­-aikaa ja sen jälkeen solmittua väkivaltaista avioliittoaan.

Minusta erityisesti kirjan mieshahmot olivat mieleenpainuvia, etunenässä luuseri­-Roope, joka saa kokea suomalaisen miehen elämänkaaren nurjimmat puolet: avioeron, työttömyyden ja alkoholismin – ­ ”työttömyys, viina, kirves ja perhe” ­-säe soi väkisinkin päässä hänen elämänsä kuvauksen kohdalla. Myös Pertissä oli jotain hyvin vaikuttavaa ja uskottavaa; hänen tasapainoilunsa rakennusalan muuttumisen kourissa tuntui kertovan yksilön kohtaloa laajempaa tarinaa. Sen sijaan kirjan naishahmoista ainakin nuoremmat, Kaarina ja etenkin Roopen vaimo Mirva olivat kaavamaisempia. Toisaalta kuitenkin vanha Alli oli kuvattu monivivahteisesti ja kunnioittavasti.

Kirjan rakenne on mielenkiintoinen; siinä sukkuloidaan tyylikkäästi mutta selkeästi eri henkilöiden ja aikatasojen välillä. Heinonen on päätynyt omalaatuiseen ratkaisuun laittamalla lukujen alkuun aina lauseen myöhemmästä tekstistä, mikä ei tunnu ollenkaan turhalta kikkailulta vaan luo tehokkaasti tunnelmaa.

Kuka heilutti pesäpuuta oli vahva lukukokemus, suku-­ ja perheromaani parhaimmillaan, ja soisin sille laajasti huomiota.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *