Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Häissään heitä oli kadehdittavan kauniin ulkonäkönsä vuoksi kutsuttu ”kultapojaksi” ja ”smaragditytöksi”. – – He olivat yksinäisiä ja surullisia ihmisiä, kaikki kolme, eivätkä he tekisi toisiaan vähemmän surullisiksi, mutta he voisivat hellävaroin luoda maailman, joka antaisi tilaa heidän yksinäisyydelleen.
Tukahdutetut tunteet, kivuliaat muistot, ulkokultaisuus; tätä ja paljon enemmän on Pekingissä syntyneen ja sittemmin Yhdysvaltoihin kotiutuneen Yiyun Lin ensimmäinen suomennettu novellikokoelma. Se kertoo rakkaudesta, tarkemmin sanottuna erilaisista rakkauksista, se kertoo kiinalaisuudesta, siitä kulttuuriperinteestä, jota kasvojen menettämisen kauhistus sekä pelko omien salaisten tuntemusten paljastumisesta leimaavat voimakkaasti, länsimaiseen ajattelutapaan verrattuna jopa ahdasmielisellä antaumuksella. Kun perhe, järjestelmä joka sitoo yksilöä koko hänen elämänsä ajan tehden hänestä epäitsenäisen tiettyihin päämääriin pyrkivän yhteisön osasen, joutuu pettymään, uppoaa ihmistä kannatteleva pelastuslautta niin nopeasti ja niin syvälle, että siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. On antauduttava ja alistuttava, unohdettava itsensä, elettävä moitteettomasti, soveliaasti. ”Jäniksen ei kannata napostella ruohoa pesäkolonsa ympäriltä.”
Kokoelman koruton kieli on yksi sen ehdottomista valttikorteista. Tapa jolla kirjailija yksinkertaisesti ja kiertelemättä kertoo henkilöhahmojensa tarinoita, on jotakin johon kaunokirjallisessa maailmassa törmää harvoin. On taito uskaltaa kirjoittaa näin, enkä nyt voi olla vertaamatta nuorta Litä kokeneeseen kollegaansa, veretseisauttavan vahvaan Alice Munroon, naiseen jota novellikirjallisuudesta puhuttaessa ei mielestäni koskaan pitäisi sivuuttaa.
Valtaosa kokoelman novelleista rakentuu osittain tai kokonaan muistojen ja muistelun varaan. Kun kielen koruttomuus ja kaartelemattomuus yhdistetään raskaisiin muistoihin, tuntuu länsimaisesta lukijasta ajoittain siltä, että hänen kiinalaisen lajitoverinsa luonteenlujuus hipoo jo totaalisen tunteettomuuden tilaa. Näin ei kuitenkaan mielestäni tämänkään teoksen valossa lopulta ole. Juuri tämän takia haluan suositella tätä kokoelmaa. Se on palanen kiinalaisuutta, palanen kulttuuria, ehdottoman oivallista vastapainoa lohikäärmekasvoiselle karnevaalikulttuurille, kiinalaisuuden täysin toisenlaiselle ilmentymälle.
