Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Häissään heitä oli kadehdittavan kauniin ulkonäkönsä vuoksi kutsuttu ”kultapojaksi” ja ”smaragditytöksi”. – – He olivat yksinäisiä ja surullisia ihmisiä, kaikki kolme, eivätkä he tekisi toisiaan vähemmän surullisiksi, mutta he voisivat hellävaroin luoda maailman, joka antaisi tilaa heidän yksinäisyydelleen.”

Tukahdutetut tunteet, kivuliaat muistot, ulkokultaisuus; tätä ja paljon enemmän on Pekingissä syntyneen ja sittemmin Yhdysvaltoihin kotiutuneen Yiyun Lin ensimmäinen suomennettu novellikokoelma. Se kertoo rakkaudesta, tarkemmin sanottuna erilaisista rakkauksista, se kertoo kiinalaisuudesta, siitä kulttuuriperinteestä, jota kasvojen menettämisen kauhistus sekä pelko omien salaisten tuntemusten paljastumisesta leimaavat voimakkaasti, länsimaiseen ajattelutapaan verrattuna jopa ahdasmielisellä antaumuksella. Kun perhe, järjestelmä joka sitoo yksilöä koko hänen elämänsä ajan tehden hänestä epäitsenäisen tiettyihin päämääriin pyrkivän yhteisön osasen, joutuu pettymään, uppoaa ihmistä kannatteleva pelastuslautta niin nopeasti ja niin syvälle, että siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. On antauduttava ja alistuttava, unohdettava itsensä, elettävä moitteettomasti, soveliaasti. ”Jäniksen ei kannata napostella ruohoa pesäkolonsa ympäriltä.”

Kokoelman koruton kieli on yksi sen ehdottomista valttikorteista. Tapa jolla kirjailija yksinkertaisesti ja kiertelemättä kertoo henkilöhahmojensa tarinoita, on jotakin johon kaunokirjallisessa maailmassa törmää harvoin. On taito uskaltaa kirjoittaa näin, enkä nyt voi olla vertaamatta nuorta Litä kokeneeseen kollegaansa, veretseisauttavan vahvaan Alice Munroon, naiseen jota novellikirjallisuudesta puhuttaessa ei mielestäni koskaan pitäisi sivuuttaa.

Valtaosa kokoelman novelleista rakentuu osittain tai kokonaan muistojen ja muistelun varaan. Kun kielen koruttomuus ja kaartelemattomuus yhdistetään raskaisiin muistoihin, tuntuu länsimaisesta lukijasta ajoittain siltä, että hänen kiinalaisen lajitoverinsa luonteenlujuus hipoo jo totaalisen tunteettomuuden tilaa. Näin ei kuitenkaan mielestäni tämänkään teoksen valossa lopulta ole. Juuri tämän takia haluan suositella tätä kokoelmaa. Se on palanen kiinalaisuutta, palanen kulttuuria, ehdottoman oivallista vastapainoa lohikäärmekasvoiselle karnevaalikulttuurille, kiinalaisuuden täysin toisenlaiselle ilmentymälle.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *