Pääsin lukemaan tästä kirjasta jo tulostusversion, koska… no, niin vain pääsi käymään. Minulla oli jo ollut kova ikävä Kit Karismaa, joten jälleentapaaminen oli kyllä erityisen mukavaa.
Jo kirjan kannesta huomaa, että Karisma on soukempi ja nuorempi ja niin on, sillä Kuoleman pitkät jäljet vie Karisman nuoruutensa Miamiiin. Kaikki alkaa kuitenkin jo nykyhetkestä, kun Kit yritetään saada pois päiviltä Helsingissä. Kohdalle osuu ase, josta selviää, että sillä on murhattu yksityisetsivän isä kaksikymmentä vuotta sitten Miamissa.
Kit Karisma ottaa suunnan Miamiin, jossa hänet otetaan hyvin vastaan ja toisaalta taas ei, mutta sehän ei vauhtia hiljennä. Hän saa työparikseen naisen, joka kantaa nimeä Susan Fielder. Kaksikko alkaa tutkia aseen matkaa ja se on kuin leikki. Selviää, kenellä ase on ollut, joka taas kertoo, keneltä sai sen ja seuraava taas… Jännittävää leikkiä, josta on kyllä leikki kaukana tai sitten se on todella hurjaa.
Eletään siis nykyhetkeä, mutta välillä palataan aikaan, jolloin kaikki tapahtui. Milloin, missä ja miten Kit Karisman isä menetti henkensä. Tilanteesta on annettu tietoa, mikä ei ehkä pidäkään paikkaansa ja kun vyyhti alkaa selvitä, niin se, jos mikä on erityisen kiinnostavaa.
Koko paketti on välillä aivan levällään, mutta kun se on saatu kasaan, se on varsin yllättävä. Kuoleman pitkät jäljet on hyvin kuvaava nimi tälle kirjalle, sillä sitä se todellakin on.
Viihdyin kirjan parissa mainiosti, sillä se on niin hyvää kieltä, sillä on nokkelia kevennyksiä ja ne ovat oikeissa kohdissa. Juuri kun on erityisen jännät paikat, tulee se helpottava kevennys.
Tämä kirja on jo yhdeksäs Kit Karisma -dekkari ja jään kyllä odottamaan jo seuraavaa. Kaikki sarjan kirjat ovat hyvin luettavia itsenäisestikin.








