Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on olemassa jokin ammattiryhmä, jota nykyinen maailmantilanne suosii, niin tokihan sen täytyy olla pilapiirtäjäin ammattikunta. Ville Rannan ajoitus Iltalehden pilapiirtäjänä 2019 olikin tässä mielessä mitä osuvin: korona-pandemia, ilmastokriisi, Ukrainan sota ja siihen linkittyvät Nato-keskustelut, kotimaisia pikkukriisejä unohtamatta. Kurissa ja nuhteessa tiivistää satiirisella otteella viime vuosien tapahtumat ja poliittisen kehityksen ja jos ei tiedä itkeäkö vai nauraa, niin tämän kirjan parissa reaktio onneksi kallistuu enemmän jälkimmäisen puolelle.
Monelle Rannan pilakuvat tuntuvat olevan jonkinlainen punainen vaate, mutta kirjaa lukiessani mietin, miten Ranta on siinä mielessä innostava pilapiirtäjä, että hän tökkii vähän kaikkia. Jos valkoinen heteromies joutuukin välillä pahoittamaan mielensä, niin osansa saa kyllä feministikin, suvaitsevaisto ja ties mitkä ryhmät. Itse pidän juuri tästä, että kukaan ei ole Rannan kynsistä “turvassa”, ja kuten Rannan Kuinka valloitin Ranskan sarjakuva osoitti, kykenee hän vallan hyvin nauramaan myös itselleen. Tämä on yksi ominaisuus, jonka vuoksi kovasti arvostan Rannan pilakuvia. Toki tärkeimmäksi nousee se, että hänen pilakuvansa ovat ylipäätään hauskoja.
Vaikka useat kirjassa esiintyvistä pilakuvista oli minulle jo ennestään tuttuja, niin jotain uutta kuitenkin tajusin kirjaa lukiessani, nimittäin sen, että Krista Kiuruhan on aivan erinomainen hahmo! Nimenomaan siis hahmo, en nyt puhu oikeasta henkilöstä, joka on poliitikkona aina jäänyt minulle hieman etäiseksi. Rannan käsissä Kiuru näyttäytyy positiivisella tavalla negatiivisena hahmona; jollain tavalla äkkivääränä ja jopa agressiivisena, mutta hemmetti, että tällä hahmolla on samalla persoonaa ja huumoria takataskussaan. Aina nauratti kun oli taas Kiurua luvassa ja kirjan lopussa Krista Kiuru oli jo uusi lempihahmoni, hänestähän voisi melkein lukea oman sarjakuvansa!
Kaikkiaan hyvät fiilikset jäi itselleni tästä kirjasta. Jäin vielä miettimään miten Sarjakuvaseuran julkaisemassa Sarjainfossa taannoin pohdittiin pilakuvien tulevaisuutta maailmalla. Monin paikoin alalla ei mene oikein hyvin, talousvaikeuksissa niistä lähdetään karsimaan helposti ensimmäisenä, ja toisekseen meemit nykyään toimittavat samaa virkaa ja ne myös reagoivat nopeammin uutisiin kuin mihin yksittäinen pilakuvapiirtäjä kerkeää.
Kuitenkin Rannan kerronnassa on jotain sellaista – myös tyylillisesti – että en erityisemmin pelkää hänen puolestaan. Rannan pilakuvien kautta rakentuu ihan oma maailmansa ja mitä enemmän näitä lukee, sitä tutummaksi ja hauskemmaksi kokonaisuus rakentuu, vaikka pilakuvat sinänsä itsenäisiä vitsejä ovatkin. Hauskatkaan meemit eivät kilpaile tällaisen ammattitaidon kanssa, näin uskon, ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan miltä seuraavat kolme vuotta näyttää Rannan tulkitsemana.
