Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tulin poikenneeksi Oulussa Aino Leppäsen Lanka-aitan Annin myötä. Torinrannan aitoissa toimii tiivis yrittäjäyhteisö. Siinäpä se Annin ystäväpiiri miltei on, kun hän koettaa päästä selville siitä, miten perinnöksi saamaansa lankapuotia pitäisi pyörittää, jotta perintöverosta sun muusta selviytyisi.
Ehkäpä somesta on apua? Syyspuoleen kannattaa muutenkin pitää poistomyynti, niin saa tilaa talvikauden tuotteille.
”Katso Marja! Täällä on tämmöisiä!”
”Onpa ihana idea! Tässä on siis kaikki tarvittava tällaisiin sukkiin?” Marja kysyi Annilta.
”Joo, siellä on langat ja puikot ja kuvion ohjeet”, Anni summasi.
Anni koettaa olla kovin hissuksiin siitä, että hän asustaakin työpaikallaan. Aitan yläkerrassa mahtuu keittämään teetä ja nukkumaan yönsä, vaikka vilpoisaksi oleminen tuppaa käymään.
Kampanjaviikon tuoksinassa Anni löytää varastosta laatikon, johon Aila-täti on tehnyt merkinnän kaikkein arvokkaimmista aarteista. Lapsuusmuistojen ja matkatuliaisten lisäksi käsiin osuu suorakulmainen kartonkilaatikko. Se näyttää arvokkaalta: kartonki helmeilee hieman. Sisällä on kaunis koriste, jonka liikkeessä kävijä tunnistaa. Tositarina osoittautuu lopulta tarua vielä paljon ihmeellisemmäksi.
Leppänen saa lukijan hykertelemään herkullisilla sivuhenkilöillä. Tuima mummo, joka on aina antanut lahjaksi käsinneulottuja villasukkia – joskaan omin käsin hän ei ole neulonut ennen kuin tulee Annin käsityöpiiriin. Ystävällinen postinkantaja, josta ei heti tiedä, onko hän kasvamassa yhdeksi tarinan päähahmoista vai ei. Yrittäjäyhteisön toimijat, joista ei kaikista päältä näe, mitä heistä tulee.
Naapuriliikkeen Merja yrittää tuon tuostakin houkutella Annia sosiaaliseen toimintaan.
”Haluatko seuraa?” Merja kysäisi.
”Mitäs tänään olisi tarjolla? Karaokea? Tankotanssia? Yleistä kännäämistä?”
”Ajattelin, että jos leivottaisiin villasukat jalassa.”
Lanka-aitan portailla odottaa postin lahja erityisille asiakkaille.
