Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Veijo Jankkila on asunut ainakin kymmenen naisen kanssa, mutta vain yhden kanssa hän meni naimisiin. Jos Veijolta kysytään, milloin hän eli elämänsä onnellista aikaa, hän vastaa heti, että se oli välirauhan aikaan Jäämerentiellä Patanokka-Volvon ratissa. Kun hän ajoi ruotsalaisten laskuun rahtia Liinahamarista Haaparantaan kaverinsa Rekilän Oikun kanssa.
Sota-ajan jälkeen Veijon yritykset Oulun suunnalla ovat menneet niin naisten kuin toimeentulonkin kanssa jatkuvasti pieleen. Oikku asustelee erilaisissa yömajoissa, vaatteet rypyssä, ei kovin vanhalta viinalta haisten. Miehet päätyvät pitkästä aikaa yhteen, ja päättävät lainarahalla perustaa kiertävän peliteltan. Teltta löytyykin, mutta varsinaista vetonaulaa, flipperiä, pitää lähteä hakemaan Ruotsin puolelta asti. Kauppamieheksi ja neuvonantajaksi mukaan lähtee Birger Kissa, tutunoloinen ketku, johon Veijo ja Oikku ovat ilmeisesti törmänneet jo vuosia aiemmin.
Joni Skiftesvikin Pohjois-Suomeen ja Tornionjokilaaksoon sijoittuva romaani on vauhdikkaan pintakerroksensa alla pohjimmiltaan lämpöisen myötätuntoinen kertomus oman yksinkertaisuutensa ja puutteellisuutensa tunnustavasta Veijosta, joka pyrkii hyvään, mutta harvoin siinä onnistuu. Päin vastoin: Veijo huomaa kerta toisensa jälkeen joutuvansa pilkan ja takana naureskelun kohteeksi. Repaleinen menneisyys nousee muistoina esiin. Mutta vaikka Veijo tunteekin aina lopulta epäonnistuvansa, tuo suomalainen sisukkuus sentään joskus jonkin palkinnon. Skiftesvikin hieno kielitaju ja herkullinen dialogi kantavat tarinaa eteenpäin, ja vaikkei Lipsauttajat nyt välttämättä mikään myöhempien aikojen klassikkoteos olekaan, on se siksi kaunista ja hyvää proosaa, että sitä vinkkaa ihan mielikseen.
