Susanna Alakoski aloitti neliosaiseksi tarkoitetun omista sukujuuristaan kertovan sarjansa Pumpulienkeli-romaanilla (2021); se kuvasi maalta tulleen nuoren Hildan elämänvaiheita hänen jouduttuaan olosuhteiden pakosta lähtemään kotoaan Vaasaan puuvillatehtaan työläiseksi. Nyt keskiössä ovat Hildan lisäksi hänen aikuiset lapsensa Jonni ja Greta, joista varsinkin Gretan elämää kuvataan uskomattoman hyvällä ihmistuntemuksella ja ajankuvalla.
Greta oli jo edellisen romaanin lopussa hyvin päämäärätietoinen. Hän ei missään tapauksessa halunnut jäädä Vaasaan tekstiilityöläiseksi, vaan hänen katseensa oli kauempana. Hän lähtee aluksi Ruotsiin eikä lannistu, vaikka ensimmäinen kokeilu lastenhoitajana vieraassa maassa menee mönkään. Ei, hän haluaa enemmän, hän haluaa Lontooseen, ja sinne hän päättäväisesti purjehtiikin. Nyt uusi työ lähteekin paremmin käyntiin. Samanaikaisesti Hilda jatkaa Vaasassa puuvillatehtaan työläisenä, käy retkillä, kohtaa jopa mukavaa seuraakin mutta ikävöi lapsiaan koko ajan, sillä myös Jonni elää uutta elämää Ruotsissa. Kirja seuraa sitten lähinnä Gretan tietä, hänen elämäänsä aina 1970-luvun puoliväliin asti, kun kohtalo ja rakkaus johdattavat hänet eteenpäin.
Pidin kovasti tästä kirjasta, erityisesti tosiaan sen aikakausi- ja henkilökuvauksista. Siinä kohdataan monia ajan keskeisiä kysymyksiä: aluksi maaltamuuttoa, sitten siirtolaisuutta etenkin Ruotsiin ja myös suomalaisen tekstiiliteollisuuden vaikeuksia, kun ulkomainen halpatuonti alkaa vallata alaa. Henkilöiden kuvaus on hienovaraista ja uskottavaa. Varsinkin Hildan ja Gretan välinen kasvava kuilu on kuvattu jollain tavalla sydämeenkäyvästi. Greta käy Suomessa, mutta ei pysty tullessaan edes halaamaan äitiään, vaan tervehtii tätä muodollisen jäykästi; hänen kirjeensä ovat pakotettuja, kun taas Hilda kaipaa selvästi tytärtään niin, että lukijakin liikuttuu.
Teksti kulkee eteenpäin vaivattomasti ja soljuvasti; se on helppolukuista olematta millään lailla viihteellistä tai banaalia. Tätä sarjaa suosittelen kovasti kaikille lukijoille ja odotan innolla seuraavia osia, oikein nälkäisenä Alakosken kirjailijantaidolle.