Ari Turunen: Maailman kuvat : Mitä kartat kertovat meistä ja muista?

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Maailman kartalla on merkittävä rooli kulttuurisen maailmankuvan rakentamisessa. Sen avulla kerrotaan tarinoita ja osoitetaan oma paikka maailmassa. Ari Turunen on pienestä pitäen ollut karttafani, ja tämän harrastuksen tulokset ovat nyt Maailman kuvat -kirjan komeiden kansien välissä. Turunen esittelee maailmankartoituksen historiaa kaikista maankolkista aina muinaisista babylonialaisista meidän päiviimme asti. Kutakin karttaa käsitellään selityksin ja muutamia kiehtovia detaljeja poimien.

Nykyaikaisessa kartografiassa ei tietenkään ole enää kyse niinkään kartan piirtämisen tarkkuudesta kuin siinä käytettävästä projektiosta. Koska pallopintaa ei voida levittää tasoon, on kaikissa kartoissa väistämättä mittasuhdevirheitä. Se, millainen kompromissi projektiota valittaessa tehdään, onkin sitten jo kokonaan toisenlainen kysymys.

Yleisin käytössä oleva karttaprojektio on 1500-luvulta peräisin oleva Mercatorin projektio, jossa pituus- ja leveyspiirit leikkaavat kohtisuorasti. Pituuspiirit ovat yhtä etäällä toisistaan, kun taas leveyspiirit harvenevat päiväntasaajalta loitommalle kuljettaessa. Ainakaan eurooppalaisilla ja kanadalaisilla ei ole mitään tätä vastaan: kaukana päiväntasaajalta olevat kohteet näyttäytyvät suhteessa moninkertaisina niiden todelliseen kokoon nähden. Siis Eurooppa on suuri ja mahtava, kun taas Afrikka esimerkiksi on melko mitätön. Suomi ja Intia kuvautuvat suunnilleen samankokoisiksi! Turunen esittelee monia muitakin nykyään käytössä olevia karttamalleja ja projektioita, joista erikoisimmista mainittakoon vaikkapa Uuden-Seelannin valtiollinen kartta, jonka vahvasti vääristyneissä muodoissa kuitenkin suhteelliset etäisyydet Uudesta-Seelannista ovat oikein.

Ari Turusen kirjassa kartat politisoidaan ilman muuta. Paitsi projektiolla, myös kartan sijoittelulla voidaan välittää jos jonkinlaisia viestejä kritiikittömille tarkkailijoille. Tämä kartoilla vaikuttaminen tai jopa suoranainen valehtelu korostuu tietenkin historiallisissa kartoissa, joissa kartantekijä on usein päässyt laittelemaan paljon omiaankin sekaan. Yleensä oma kansa on maailman napa, ja mitä kauemmas siitä kuljetaan, sitä kummallisempia primitiivisiä koirankuonolaisia sitä alkaa maan ääristä  löytyä.

Maailman kuvat on kiinnostava tietokirja. Tämän jälkeen suhtaudun kartastoihin aivan toisin. Suosittelen!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kiitos taas vinkistä! Yritin Ausseis käydessä etsiä kuulemma siellä myytävää maailmankarttaa, jossa etelänapa onkin ylhäällä, muttei valitettavasti näkynyt katsotuissa paikoissa… Niin se tosiaan pallon vetäminen tasaiselle paperille vaatii aina jonkin kompromissin, josta taas on omat seuraamuksensa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *