Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Syksy on täydellinen aika tämän teoksen lukemiseen. Kekrihän lähestyy. Marrasaikana kaikki kuolee, mutta mustina öinä näkyvät tähdet.
Tarina alkaa kekriaattona. Nainen muistaa hämärän illan vuosia sitten, juuri ennen ensilunta. Hän kävi ruokkimassa uuhet, tuli ulos ja metsän reunassa jotain liikkui. Mies tuli vastaan. Hänen saappaansa olivat oudot, niissä oli eloton kiilto.
Tykkäsin paljon kirjan perspektiivistä. Tulokas, joka saapuu metsän reunaan, on arkeologi tulevaisuudesta, eli meidän nykyajastamme, ja hänen muistiinpanonsa löytyvät takakannen alta. Hänen näkökulmansa saadaan vasta kirjan lopussa. Näemme kaiken sen aikaisen naisen silmin. Valpurille metsänhenget ja pyhät ovat yhtä totta kuin ihmiset ja tapahtumat, jotka voi nähdä maan päällä. Mutta hänkään ei kerro suoraan näkemäänsä. Hän kertoo tapahtumista veljelleen Sigfridille jälkeenpäin, joten hän ei itse ole enää varma, mistä tulokas tuli ja kohteliko hän tulokasta oikein.
Valpuri ja tulokas eivät ymmärrä toisiaan kovin hyvin, koska heidän sanavarastonsa ovat niin erilaisia ja kuvailevat eri maailmoja. Välillä minunkin piti etsiä joku sana sanakirjasta, mutten aina niitä löytynyt. Se ei haitannut, koska salaperäinen tunnelma säilyi. Minulle tuli myös haikea olo ja surua siitä, miten vuosisatojen aikana luonto on ihmisten käsissä muuttunut. Tulokas sanoo, että siellä, mistä hän tulee, tähtiä ei enää näy.
Fyysinen kirja on ilo. Onneksi Marrasta ei edes saa muuten kun fyysisenä, kovakantisena kirjana. Harmitti hiukan, että kirjaston sininen Uutuus-tarra peitti vähän kantta, joka on musta kuin eebenpuu, valkoinen kuin lumi ja punainen kuin veri. Tämä tarina ei ole satua, mutta siinä on jotain satumaista, ajatonta.
Värimaailma sopii keskiajan tunnelmaan. Kertojan veli Sigfrid on dominikaaniveli, joten hän osaa lukea ja kirjoittaa. Hän lukisi varmaan myös liturgiset kirjat, joissa jumalanpalveluksen tai rukoushetken ohjeet ja otsikot ovat kirjoitettu punaisella (kuten vielä esimerkiksi Agricolan Abckiriassa). En osannut ”ajoittaa” romaanin tapahtumia kovin hyvin, mutta jos katolinen kirkko on vielä Suomessa ja lukutaito on olemassa, mutta ehkä rajoitettu tiede- tai kirkonmiehille, onhan se keskiaikaa. On myös vuodenvaihteen aika, koska kekri on myös uuden vuoden raja, milloin kaikki kuolee, jotta uutta voi syntyä.
Marras on Liisa Kasken esikoisromaani. Hän on kirjoittanut jo paljon kansanrunoudesta, myyteistä ja luontosuhteista, ja kaikki nämä ovat esikoisromaanissa läsnä. Hänen toimittamansa Kalevala ja opas sen lukemiseen -teos valittiin vuoden 2015 kauneimmaksi kirjaksi. Tuleeko tästä romaanista tämän vuoden kaunein? Ja tuleeko häneltä kenties pian toinenkin romaani? Toivoisin niin!