Sari Kaarniranta: Miesmarras

Osta kirja itsellesi

Vesa, Risto ja Jari. Kolme suomalaista miestä. Maija, Meiju ja Kira, Maya ja Merja. Heidän läheiset naisensa. Pohjoisen lomamökit. Näistä aineksista lähtee liikkeelle Sari Kaarnirannan romaani Miesmarras. Miehet ovat kukin tahollaan huonostivoivia ja naissuhteet vaikeita.

Vesa ja Maija, vanha aviopari, ovat lähteneet pohjoiseen mökkilomalle. On marraskuu, eikä lunta vielä ole. Maija on touhukas ja toimelias, hän järjestelee tavaroita, pakkaa ja purkaa, keittää ja leipoo, eikä tiedä ollenkaan Vesan ajatuksista: tämä miettii milloin voisi kertoa sanottavansa Maijalle, sen että hän onkin hankkinut jo vuosi sitten itselleen oman yksiön ja aikoo muuttaa sinne. Mökkivieraiksi saapuvat sitten Maijan sisko Meiju, tämän teini-ikäinen tytär Kira ja miesystävä Risto, ja samaan aikaan naapurimökkiin asettuu Jari kahden naisensa, Mayan ja Merjan kanssa.

Tarina etenee vuorotellen eri miesten kertomana. Alun yhteisen saunottelun leppoisa henki muuttuu vähitellen kireämmäksi, kun ihmisten välisten suhteiden jännitteet alkavat paljastua. Sitten Maija katoaa yhtäkkiä metsään, ja miehet lähtevät etsimään häntä, eikä tältä matkalta kukaan enää palaa entisenään.

Romaanin miehistä Vesa nousee lukijalle kaikkein läheisimmäksi. Hän haaveilee makkarasta, seksistä ja ennen kaikkea omasta yksiöstään, josta on tullut hänelle itsenäistymisen väline ja vertauskuva; siellä elettäisiin kaikella tavoin toisin kuin Maijan hallitsemassa perheessä. ”Minun yksiössäni ei tarjottaisi koskaan mitään kotitekoista tai itse kerättyä. Ostaisin pelkkiä eineksiä, valmispitsaa, suklaavanukkaita, Mars-patukoita ja makkaraa.” Ja sänkyhommat sujuisivat ”vanhalla tyylillä”, Maijan voisi korkeintaan käydä silloin tällöin ”hoitelemassa”. – Vesan kuvauksen rinnalla sosiologi Risto ja Amsterdamissa asuva salaperäisesti kahden naisen kanssa matkustava Risto jäävät väkisinkin ohuemmiksi hahmoiksi.

Miesmarras on varsin lukukelpoinen romaani, vaikka sen loppuratkaisu vähän hajoaakin alun lupausten jälkeen. Kaarniranta osaa taitavasti asettua kuvattaviensa asemaan, ja kirjan hiljainen huumori on paikoitellen hyvinkin hersyvää.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.