Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sari Kaarniranta on julkaissut aiemmin kaksi romaania, Kadonnut vierelläni ja Miesmarras. Näistä pidin varsinkin Miesmartaasta, joka oli oivaltava kuvaus kolmen miehen hetkistä yhteisellä lomamökillä. Kaarnirannan taidot kirjailijana tuntuivat kasvaneen kovasti esikoisteoksesta, ja samaa kasvua odotin myös tältä uudelta kirjalta, Turvattomin on rakkaus, joka toisaalta täytti komeasti nämä odotukset, toisaalta jätti kuitenkin vähän tyhjän olon.
Turvattomin on rakkaus kertoo kolmesta sisaruksesta, Juliasta, Jatasta ja Janista, joilla on perinteenä kokoontua muistelemaan menneitä; aluksi tämä muistelu toimii eräänlaisen muistileikin muodossa: minä päivänä Jari Isometsä myönsi käyttäneensa Hemohesiä? Minä päivänä Bo Carpelan kuoli? Sitten Julia alkaa muistella henkilökohtaisempia asioita – miessuhteitaan, lapsiaan, omaa nuoruuttaan, jotka ovat täynnä kipeitä kysymyksiä.
Romaani kulkee yhtaikaa monella eri aikatasolla, joiden langat kirjailija pitänee tarkkaan käsissään, mutta valitettavasti minun yksinkertainen pääni meni välillä vähän sekaisin, kun yritin luoda mielessäni jonkinlaista aikajanaa tapahtumista. Julia on kokenut paljon: hänen tiensä on kulkenut lapsuuden vaikean hylkäämiselämyksen kautta rakkaussuhteisiin ja kahteen hyvin erilaiseen äitiyteen. Julia on elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan 1980-luvulla Lahjan kanssa; Lahja on käsittääkseni Julian äidin sisar tai muu sukulainen. Vanhemmat kuvataan toisissaan kiinni oleviksi mutta lapsille etäisiksi. Julian kursiivilla painetut muistot 1980-luvulta olivat mielestäni tämän kirjan elävimpiä kohtia; kirjailija tuo herkullisesti esiin aikakauden ilmiöitä sovittaen ne nuoren tytön elämään. Muutenkin Kaarnirannan teksti on hyvin kuvailevaa ja aistivoimaista, voipa sanoa runollistakin. Pidin kuitenkin Miesmartaasta enemmän kuin tästä kirjasta, mutta en voi olla myöntämättä, että Kaarniranta on mennyt kirjailijana eteenpäin ja hallitsee psykologisen kerronnan taitavasti.
