Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sanotaan heti suoraan: minusta tällä kirjalla ei ole erityisen vetävä tai osuva nimi, eikä kansikuvakaan ole ihan puoleensavetävin. Sen sanottuani myönnän kyllä heti, ettei minulla ole oikeastaan mitään aavistusta siitä, mikä sitten olisi parempi nimi tälle mutkikkaalle ja monipuoliselle kirjalle.
Nämä ulkoiset vetovoimatekijät eivät kuitenkaan hidastaneet: Miesten syvimmät salaisuudet pääsi luettavaksi heti, kun kirjan käsiini sain, sen verran hyvää olin siitä kuullut. Tämä on ranskankielisen kirjallisen maailman suurin sensaatio juuri nyt. Mohamed Mbougar Sarr on voitti teoksella ranskankielisen maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Goncourtin (ja oli myös Suomen Goncourt-valinta!). Tämä ei ole ainoa merkittävä voitto ja lyhytlistauksiakin on kertynyt.
Suomalaisena on sitä paitsi ilo olla edelläkävijä: tätä teosta ei ole käännetty vielä englanniksi! Suomeksi se on saatu, kiitos Marja Luoman ja Sampsa Peltosen. YLE:n Luomiskertomuksen haastattelun perusteella tehtävä ei ollut aivan yksinkertainen. Jälki on kuitenkin hienoa, joten kiitos konkarikääntäjille siitä, että pääsemme näin tuoreeltaan perehtymään ranskankieliseen laatukirjallisuuteen.
Senegalilaisen Sarrin teoksen päähenkilönä hääräilee senegalilainen Diégane Latyr Faye, flopanneen kirjan tehnyt kirjoittaja, joka on onnistunut kuitenkin saavuttamaan jonkinlaisen aseman Pariisin afrikkalaisissa kirjailijapiireissä, kiitos Le Monden Afrikassa ilmestyvässä lehdessä ilmestyneen arvion. Diégane haaveilee nyt kunnianhimoisesta ja käänteentekevästä romaanista. ”Enää se piti vain kirjoittaa.”
Diégane kiinnostuu senegalilaisen T. C. Elimanen vuonna 1938 ilmestyneestä Epäinhimillisyyden labyrintti -teoksesta. Kirja on nimeltä tuttu jo kouluajoilta, mutta itse teos vaikuttaa unohtuneen – tai unohdetun. Siitä löytyy vain lyhyt alkukatkelma netin keskustelupalstoille. Diégane lähtee Ranskaan, mutta Pariisistakaan kirjaa ei löydy. Diéganekin unohtaa kirjan. Sitten Diégane kohtaa kuusikymppisen senegalilaisen, aikanaan skandaalinkäryisen kirjailijan Siga D.:n, jolla kirja on. Siga D lainaa kappaleensa Diéganelle, joka uppoutuu taianomaisen teoksen maailmaan täysin.
Diégane alkaa selvittämään kirjan mysteeriä. Kuka oli mystinen T. C. Elimane? Oliko hän todella olemassa? Oliko Elimane oikeasti musta mies Afrikasta, vai pitääkö uskoa kriitikoita, joiden mukaan kukaan musta afrikkalainen ei olisi voinut luoda sellaista kirjaa? Miksi kirja on kadonnut? Kysymyksiä nousee kuin sieniä sateella ja Epäinhimillisyyden labyrintti tuntuu pakenevan Diéganen otteesta aina vain kauemmas. Lopulta tutkimukset alkavat tuottaa hedelmää ja totuus selviää – jos mitään totuutta ylipäänsä on.
Aikamoinen pyöritys tämä Miesten syvimmät salaisuudet on. Ranskankielinen nimi, josta tämä suomennos on suora käännös, on toki sikäli monimerkityksellinen, että sen voisi suomentaa myös Ihmisten syvimmiksi salaisuuksiksi. Olisiko se parempi? Suomentajilla ja kustantajalla oli kai tässä vähän mietinnän paikka. Paljon tässä ovat äänessä miehet ja heillä syviä salaisuuksia on, mutta eivät salaisuudet tarinassa kuitenkaan miesten yksinoikeus ole, vaan naisiakin juonen käänteissä on ja heilläkin riittää salaisuuksia.
Sinänsä en lainkaan ihmettele palkintoraatien ihailua; kuvittelisin, että näin vahvasti metakirjallinen aihe on omiaan ihastuttamaan kirjallisuusihmisiä. Kiehtova kirjallinen aihe ei tietenkään yksin riitä, vaan kirjan on oltava myös aidosti hyvä. Sitä Miesten syvimmät salaisuudet on. Se nousee juonensa pintatasoa korkeammalle. Tarinaan kietoutuu paljon kolonialismia ja pohdiskelua mustien asemasta valkoisessa Euroopassa ja valkoisten määrittelemässä kirjallisuuden maailmassa, sekä ennen – Elimanen 1930-luvulla – että nykypäivänä. Millaista on se kirjallisuus, jota mustien afrikkalaisten pitäisi oikeastaan tehdä?
Myös kerronnan tasolla Sarr tekee mielenkiintoisia asioita. Tarinassa on paljon kerroksia, joissa Diégane keskustelee jonkun kanssa, joka puolestaan kertoo, mitä joku toinen henkilö on kertonut. Lukija saakin olla tarkkana, kuka puhuu. Sarr ei aina tee sitä mitenkään selväksi, kertoja voi vain vaihtua – ja välissä sitten on ylemmän tason kertoja huomauttamassa jotain, joka antaa vihjeen – ja tarina jatkuu sitten jostain kohtaa historiaansa. Tekniikka on hieno ja sopii tähän monikerroksiseen tarinaan hyvin.
Miesten syvimmät salaisuudet on vaikuttava teos ja nousee minun listoillani ehdottomasti vuoden vaikuttavimpien käännösromaanien joukkoon. Tämä senegalilais-ranskalainen helmi kannattaa lukea.
