Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jussi Marttisen hyvä, edelleenkin ajankohtainen kirja keskittyy tarkastelemaan tutkitun tiedon avulla sitä, millaisia ihmisiä perussuomalaiset ovat. Kirjan loppuun Marttinen on laatinut laajan ja perusteellisen osion siitä, kuinka kohtaamme perussuomalaisen turvallisesti ja ilman sen suurempia hässäköitä.
Tämä on tärkeä kirja. Sen tavoitteena on kustantajan mukaan osoittaa, että perussuomalaisia todella vaivaa jokin ja pohtia, mikä se jokin voisi olla. Teos esittää ehkä mahdottomalta tuntuvia keinoja, joilla Suomen poliittisten kuplien välistä konfliktia voisi hillitä. Perussuomalaiset ovat nykyään maaseututaajamien mahtipuolue, jossa on aitoa kansanliikettä ja eliitin vastaista uhoa, kuten kaikissa muutosta haluavissa kansanliikkeissä on.
Mutta on myös yksi iso ja vaikea ongelma ylitse muiden. Se on järjenkäytön jättäminen narikkaan ja tutkitun tiedon järjestelmällinen halveksiminen.
Epäluottamus instituutioihin ja muihin ihmisiin johtaa väistämättä ylikriittiseen asenteeseen uusia ilmiöitä ja uutta tietoa kohtaan.
Perussuomalaiset eivät ole mitään miellyttävää ja rehtiä porukkaa muita kohtaan. Ymmärrys ja empatiakyky ovat alhaalla. Mitä perussuomalaisuus oikein on? Marttisen mukaan perussuomalaisten ajatusmaailmaan on vaikea päästä sisälle, koska maailmankuva on usein itsestäänselvyys sen jo omaksuneille.
Marttinen kertoo esimerkin vuonna 2016 kerätystä puolueiden jäseniä tutkivasta aineistosta, josta nousi esiin muista puoleista poikkeava hallitseva piirre. Perussuomalaisten jäsenistä jopa 23 % ei kokenut mitään muuta eduskuntapuoluetta läheiseksi puolueeksi oman puolueen rinnalla.
Tästä joukosta suurin osa koki vetoa nukkuvien puolueeseen, ja toiseksi suurin osa isänmaallisuuttaan korostavaan tai selkeästi maahanmuuttovastaiseksi luokiteltavaan pienpuolueeseen tai puolueeksi pyrkivään kansanliikkeeseen.
Perussuomalaisuus ei ole leikin asia eikä sitä tule ottaa kevyesti vaan analyyyttisesti. Juuri siksi perussuomalaisista on tullut myös yksi suomalaisten inhokkipuolueista eikä kovinkaan moni yliopistokaupungin liberaali kosmopoliitti voisi kuvitella viihtyvänsä Persulandiassa (entinen Kepulandia) maaseudun henkisessä autiudessa.
Siksi onkin hyvä, että Marttinen kirjansa lopussa tarjoaa eväitä kohdata itsensä ylpeästi umpimielisiksi ja suvaitsemattomiksi julistaneet maaseututaajamien perussuomalaiset öykkärit, joiden kulttuurisesti tärkein ja ikävin piirre on erilaisten ihmisryhmien oikeuksien sekä etujen raivokas vastustaminen.