Tämä kuvakirja alkaa muutaman aukeaman sanattomalla osuudella, jossa lapsi leikkii vedenrajassa paperilennokin ja lokin kanssa. Sitten lapsi säntää kotiin ja pyytää äitiään ertomaan taas Vedranista. Missä Vedran oli tänään ja mitä hän teki? Äitihän kertoo. Vedran oli kaikkialla: aamulla puistossa juomassa aamukastetta ruohojen kanssa, saattamassa äitiä sumulla ratsastaen, iltapäivällä sadepisaroiden kanssa liukumassa pitkin ikkunaruutua ja illalla auringon kanssa vuorten takana katsomassa, mitä huomenna on tulossa.
Missä on Vedran? on todella kaunis kirja, jossa on herkkä tunnelma. Suurin osa kirjasta on sanatonta, eikä kirjoitetuissa osissa avata juuri mitään. Paljon jää lukijan tulkinnan varaan. ”Vedran” on kroatialainen miehen nimi, joka tarkoittaa kirkasta tai riemukasta. Kutsuva tulkinta on nähdä Vedran jostain syystä poissaolevana tai kuolleena isänä, jota lapsi kaipaa. Takakansikin ohjaa ajatuksia tähän suuntaan, samoin yksi aukeama kirjan keskeltä, jossa äidin hahmo on kuvattu pienenä yksinäisenä väriläiskänä muuten lähes täysin mustan aukeaman keskellä.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen luenta; Missä on Vedran? on sillä tavalla riittoisa kirja, ettei se tyhjene yhteen tulkintaan. Teos on osa WSOY:n Palkittua lastenkirjallisuutta maailmalta -sarjaa, jossa nostetaan esille tunnustusta saanutta lastenkirjallisuutta muualta kuin angloamerikkalaisesta maailmasta. Missä on Vedran? -kirjan kuvitus on palkittu Kroatiassa. En ihmettele: Hana Tintorin piirroskuvitus on herkkää, kaunista ja oivaltavaa. Puuvärikuvitus yhdistelee ulkopuolista näkökulmaa kirjan päähenkilölapsen piirroksiin sulavasti. Kuvitus on kirjassa pääosassa, mutta runollinen teksti tukee sitä hyvin.
Hieno ja syvällinen kuvakirja on hieno löytö Palkittua lastenkirjallisuutta maailmalta -sarjaan. Toivottavasti sarjaan löydetään lisää tämän tasoisia kansainvälisiä helmiä. Molemmat sarjassa tähän asti ilmestyneet kirjat, tämä ja Baek Heenan Taikakaramellit, ovat olleet upeita.






