Jyrki Siukonen: Muissa maailmoissa : Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria

Muissa maailmoissa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Jyrki Siukosen Muissa maailmoissa : Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria on populaari tietokirja, jossa kerrotaan eurooppalaisten filosofien ja tiedemiesten maapallon ulkopuolisen elämän spekulaatioista antiikin ajoista 1960-luvulle asti.

Kuten nykyäänkin, niin avaruusolioita ei ole löydetty, mutta ennen tietämys avaruudesta oli niukkaa ja sen vuoksi visiot niistä olivat hyvinkin eksoottisia ja samaan aikaan hyvinkin tuttuja. Siukonen käy läpi niin antiikin Kreikan filosofien spekulaatiot maailmankaikkeuden rakenteesta ja mahdollisesta elämästä kuin valistusajan filosofien villit visiot eri planeettojen asukkaista, että 60-luvun vapaasti huumeita käyttävien sekopäiden omakohtaiset kokemukset UFO:jen kanssa.

Odotin, että kirjassa olisi lyhyitä kuvauksia erilaisista avaruusolioista, mutta jokainen kappale on omistettu jollekin vanhalle tekstille, jossa aihetta spekuloitiin.

Kirjassa todetaan, että ihmisillä oli ja on yhä todella vaikeaa kuvitella kokonaan meidän todellisuudesta irrallaan olevia olentoja, joten vanhimmat visiot avaruusolioista olivat Raamatullisia henkiä, kuolleitten virkamiesten sieluja ja erilaisia vertauskuvallisia henkiä, joilla kaikilla oli ihmisten muodot.

Spekulaatiot avaruuden ja planeettojen luonteesta olivat antiikin aikoina pelottavan tarkkoja, ottaen huomioon kaukoputkien ja satelliittien puutteen. Mitä lähemmäksi kuljemme nykyaikaan sitä hämmästyttävämpiä ja kiehtovampia avaruuden visioita esitetään. Esimerkiksi jättiläismäisiä avaruusolentoja, jotka ovat niin suuria, että ovat kykenemättömiä näkemään ihmisiä ja luulevat, että maapallon ainoat älykkäät eläimet ovat valaat. Tai kuiden asukkaita, jotka ovat niin kevyitä, että Maan ilma hukuttaisi heidät.

Suurin osa visioista ei ole vakavia tieteellisiä spekulaatioita, vaan enemmänkin ajatuskokeita, joissa yritettiin kuvitella erilaisia tapoja joissa elämä voisi syntyä, jos olosuhteet olisivat erilaisia tai pohtia, minkälaisia ihmiset olisivat, jos jokin ratkaiseva ympäristön tai kulttuurin elementti olisi dramaattisesti erilainen.

Samaan aikaan kuitenkin kirjassa esiintyneet ajattelijat olivat aikansa vankeja. Esimerkiksi uskonnolliset ja rasistiset näkemykset ihmisistä ja eläimistä paistavat läpi kirjoituksissa. Ehkä hauskin ja samalla häiritsevin teksti oli erään ranskalaisen, joka uskoi aikansa tieteellisen tiedon mukaan siihen, että ranskalaiset olivat maailman täydellisin kansa, koska ilmasto oli tasainen, joten avaruudessa voi olla ainoastaan ”laiskoja neekereitä” tai ”tyhmiä lappalaisia”.

Kiinnitin erityistä huomiota kirjassa esiintyneisiin pappeihin ja muihin kirkonmiehiin, jotka aikoinaan olivat katolisen kirkon palveluksessa olevia tiedemiehiä. Stereotyyppisesti katolista kirkkoa pidetään tieteenvastaisena, mutta 1500–1700-luvuilla moni kirkonmies oli ansioitunut tiedemies, joka spekuloi hyvinkin mielenkiintoisia filosofisia visioita.

Tietenkin kirkonmiesten piti olla varovainen spekulaatioissaan ja yrittää mahduttaa Raamatun tulkinnat niihin, mutta aika kauaskantoisille sfääreille hekin pääsivät teknologisista ja teologisista rajoitteista huolimatta.

Mutta hauskinta oli kirjoittajien kyvyttömyys kuvitella ei-ihmisten tekemiä asutuksia. Järkytyksekseni kirjan viimeisessä luvussa on brasilialaisen omakohtaiset ”havainnot” Marsista, joissa avaruusoliot asuvat 60-luvun funktionalistisissa kerrostaloissa. Sitä luulisi ihmisen voivan päästää mielikuvituksensa valloilleen, jos hän kerran aikoo kertoa muille käyneensä Marsissa, mutta ei, vaan kaikista mahdollisista asumuksista tämä jäbä valitsi laatikkomaisen kerrostalon marsilaisten asumukseksi!

Jyrki Siukosen Muissa maailmoissa on hyvä esittelyteos ihmisten mielikuvituksesta, joka perustui oman aikansa tieteellisiin faktoihin, mutta kaipasin myöskin muiden maitten ja kansojen visioita. Eurooppalaiset eivät olleet ainoa sivistynyt kansakunta, joka spekuloi avaruudesta.

Kommentti

  1. Onko meidän tuhlattava aikaamme sekä talouttamme asoihin jotka eivät meille kuulu. Avaruuksien tutkimisesta on tehty epämääräinen ”arvaajien kerho”. Puhutaan sadoista miljoonista vuosista. Mitä me niillä etäisyyksillä teemme. Kaikki perustuu rahojen keräämiseen. Hirmukalliit avaruusohjelmat eivät auta pitämään rauhaa maanpäällä, ilmassa taikka merillä. Meidät pidetään kiireisinä, ettei
    huomiomme kiintyisi tärkeämpiin asioihin. Loppupäätelmänä kaikki on turhuutta, koska viimeisen henkäisyn jälkeen, ei ole mitään ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *