Paavo Haavikko: Muistelmat vuosilta 1931-1995

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Paavo Haavikon omaelämäkerralliset teokset ilmestyvät ensimmäistä kertaa yksissä kansissa, mukana on Heikki Haavikon kirjoittamat jälkisanat, joissa hän kuvaa isänsä viimeisten vuosien vaiheita aina tämän menehtymiseen vuonna 2008 asti. Erinomaista, että teokset on saatu samoihin kansiin. Vuosien aurinkoiset varjot käsittää vuodet 1931–1966 ja Prospero 1967–1995.

Haavikko on tehnyt tarkkoja havaintoja paitsi kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista, myös yhteiskunnallisista asioista sekä varsinkin taloudesta. Muistelmien ensimmäisessä osassa keskitytään suku- ja perhetarinoihin, koulunkäyntiin, asevelvollisuuteen sekä ensimmäisen runokokoelman julkaisemiseen. Voi vain ihmetellä lahjakkaiden 1950-lukulaisten kirjailijoiden määrää sekä heidän varsin läheistä kanssakäymistään, jos kohta nahistelua pienistä apurahoistakin.

Haavikolle tärkeintä olivat ehkä tuolloin runot sekä vaimo, Marja-Liisa Vartio – näistä ja Haavikon perhehistoriasta sekä hänen systemaattisesta kouluttautumisestaan kirjailijaksi kertoo suuri osa tästä kirjasta. Kun vaimo menehtyy traagisesti, Haavikko purkaa surunsa työhön ja kahden lapsen kasvattamiseen yksinhuoltajana. Toki hän suree. Surulla ei ehkä vain ole mitään mittaa…

Prospero puolestaan leimautuu varsin toisenlaiseksi. Tässä elämä tietysti jatkuu ja yksityiselämässäkin tapahtuu – hän avioituu Ritva Rainion kanssa ja uusioperhe kasvaa. Samalla Suomessa tapahtuu poliittinen murros ja Otavassa alkaa suuri kriisi. Haavikosta tulee saneeraja, joka ei varmasti saa kiitosta osakseen. Hän ottaa kantaa vasemmiston vaatimuksiin lähinnä runoissa ja aforismeissaan. Samalla hän on tuottelias monella muullakin eri osa-alueella. Tunnetuimpina teoksina syntyvät Kansakunnan linja, ehkäpä yllättäen Ratsumies -oopperan libretto sekä Rauta-aika -televisiosarjan käsikirjoitus. Lisäksi hän kirjoitti paljon muuta – olisi todella mielenkiintoista joskus tarkistaa kaikki hänen kirjoituksensa koko elämän ajalta; tuotanto on varmasti tavattoman laaja ja jäämistössä on varmasti vielä julkaisematontakin materiaalia… Bibliografiat mainitsevat yleisesti yli 70 eri teosta. Vuodet 1984–2008 olivat Haavikolle jo itsenäisen yrittämisen aikaa Art Housessa ja läpikotaisin talousmiehenä Suomen talouden ankaraa kritiikkiä julkisuudessa.

Muistelmat tällaisena koottuna versiona ovat ehdottomasti paikallaan. Haavikkoa ei ole paljon muisteltu, vaikka syytä minusta olisi. Hän oli taitava, tuottelias monilahjakkuus, jolla oli myös vankkaa talouspoliittista kokemusta ja näkemystä laajemmaltikin. Harmi, että hänet jotenkin unohdettiin loppuvuosina. Ehkä hänen omasta halustaan, ehkä tahallisesti.

Kirjaa suosittelen kuitenkin jokaiselle, joka haluaa lukea pitkän linjan kulttuurihenkilön muistelmat sekä paneutua samalla Suomen politiikkaan ja talousnäkemyksiin kustantajakriisejäkin muistellen. Vaikuttava teos vaikuttajasta ja omaehtoisesta ajattelijasta, joka ei todellakaan aina ollut hiljaa edes pyydettäessä.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *