Eija Piekkari: Musta metsä

Musta metsä

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Eija Piekkari on tuottelias ja tarmokas murharouva: Kristiina Elo -sarja on ehtinyt jo kuudenteentoista osaan, ja Krissellä työtovereineen on yhä vauhti päällä. Tosin kaikki he tuntuvat hieman vanhenevan, kollegat vaihtuvat ja jäävät eläkkeelle, ja Krissen perheessäkin lapset kasvavat ihan kiitettävästi jäämättä ikuisiksi tenaviksi, kuten dekkarisarjoissa joskus käy.

Tällä kertaa lähdetään liikkeelle lahtelaisen arkkitehtitoimiston toimitusjohtajan Tuomas Mesisen syntymäpäiviltä, joilla viini virtaa ja puhe sorisee. Mukana on sukulaisia, ystäviä ja työtovereita, kuten sopiikin. Mutta iloisen pinnan alla kytee monenlaisia ristiriitoja. Jossain vaiheessa terassilla istuskelevat juhlijat keksivät oudon seuraleikin, kun yksi naisista herättää kysymyksen: ”Mikä teidän mielestänne olisi helpoin tapa tappaa toinen ihminen?”

Mietitään myrkkyjä, tukehduttamista ja kaikkea mahdollista. Mutta saako joku tästä kimmokkeen omille murhanhimoisille pyrkimyksilleen? No tietysti saa, ja tämän murhan pariin Krisse ja hänen tiiminsä astuvat. Ruumis löytyy jonkin ajan päästä Hämeenkoskelta syvästä mustasta metsästä, kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää; itse asiassa tästä synkästä ja tiheästä kuusimetsästä kertominen oli yksi parhaiten kuvattuja ruumiinlöytöpaikkoja, joista olen vähään aikaan dekkareissa lukenut. Ei ollut edes koiranulkoiluttajaa paikantamassa kalmoa, riistakamera vain.

Kyllähän minä tämän uudenkin Piekkarin mieluusti luin, se oli tavalliseen tapaan sujuvaa, loogista ja asettui mukavasti Lahti-Hollola -akselille. Paikallistunne on minusta hyvä asia, ja Piekkarin ja Timo Sandbergin tuotantojen kautta on Lahtikin alkanut tulla tutuksi, vaikka olen siellä tuskin käynyt.

Olihan Krissen perheen elämä taas kovin auvoisaa Samppoine kaikkineen, mutta Elon perheessä on ehkä kuitenkin jotain sellaista maanläheistä uskottavuutta, joka pesee monet hienommat kuviot mennen tullen. Ehkä murhajuonen käsittelyssä oli käytetty paria perin kliseistä  temppua, kuten nyt vaikka nimetöntä kirjettä, mutta eivät nuo paljon haitanneetkaan. Ei Krissen ystävien kannata jättää tätäkään väliin.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Tuijan haastattelu. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 298 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...