Pauli Kallio: Mutta suurin on rakkaus

Osta kirja itsellesi

Rakkaus. Miksi juuri rakkaus? Jos rakkaus ei kiinnosta, ei sitten mikään.

Sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallio on mielestäni parhaimmillaan omaelämäkerrallisissa teoksissaan. Peräti 11 eri piirtäjän kanssa toteutettu episodialbumi Mutta suurin on rakkaus, joka käy läpi ”Aapon” elämää 1960-luvulta nykypäivään, on varmaankin parasta, mitä Pauli Kallion kynästä on ikinä lähtenyt. Ja kyllä rakkaus vain on sellainen aihe, että siitä irtoaa mitä moninaisempia tarinoita teiniromansseista ohimenevään junaromanssiin, aviokriisistä pitkän ja vakaan suhteen tuomaan turvaan. Ja rakkaus musiikkiin? Onhan sekin oman tarinansa arvoinen.

Pauli Kallio on siis värvännyt jalkapallojoukkueellisen lahjakkaita sarjakuvapiirtäjiä yhteisprojektiin mukaan. Mukana on vain kolme aiemmin Kallion käsikirjoituksia piirtänyttä taiteilijaa: takavuosien Krampeista ja nyrjähdyksistä tuttu Mika Lietzén, mainion Kalle, pallo ja sello -lastensarjiksen kuvittaja Juliana Hyrri sekä Aino Louhi. Muissa tarinoissa Kalliolla on uusi aisapari. Vuoronsa saavat siis myös Mari Ahokoivu, Maria Björklund, Wolf Kankare, Eeva Meltio, Emmi Nieminen, Viivi Rintanen, Aino Sutinen ja Jussi Waltameri. Monia tekijöitä yhdistää se, että he ovat uransa alkuvaiheessa, ensimmäisiä omia töitään julkaisseita artisteja. Pauli Kallio säästääkin lukijaa vaivalta listaamalla tekijäesittelyissään jokaiselta tekijältä joitakin kiinnostavia aiempia teoksia.

Jokainen piirtäjä pääsee toteuttamaan kahdeksan sivua omanlaistaan sarjakuvaa, mutta tyylien kirjo ei häiritse alkuunkaan. Jotenkin palaset ovat loksahtaneet kohdalleen kunkin kuvittajan kanssa: jokainen pääsee esittelemään vahvuuksiaan tarinan eri osa-alueilla. Aino Louhi piirtää hennoilla sävyillä teini-ikäisen Aapon ujoa ihastusta, Jussi Waltameren upea vesiväri pääsee elementtiinsä vanhuutta ja luopumista käsittelevässä kaihoisassa tarinassa. Mari Ahokoivun selkeät ääriviivat luovat vahvan kontrastin Juliana Hyrrin levottomammalle viivalle, Maria Björklundin huumori ja valo kontrastin Viivi Rintasen surullisille sivuille.

Muuten, Kallio halusi oikaista yhden teokseen eksyneen pienen virheen: Emmi Niemisen piirtämä tarina Me oltiin vain väsyneitä sijoittuu vuoteen 2007, ei vuoteen 1995.

Vaikka vuosi 2020 on tätä kirjoittaessani vielä nuori, uskallan jo nyt veikata, että Pauli Kallion Mutta suurin on rakkaus on vuoden suurimpia sarjakuvahelmiä, ellei jopa suurin. Suursuositus tälle täysosumalle!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...