Pauli Kallio: Maalaispunkin täydennetty päiväkirja

Punk saapui Nivalaan tammikuun 31. päivä vuonna 1978, kun 17-vuotias Pauli Kallio sai postissa Ramonesin uuden levyn. Tästä alkaa Maalaispunkin päiväkirja, jossa Kallio ja piirtäjä Kyky Ahonen kuvaavat lyhyehköjen sarjakuvien avulla uuden aallon leviämistä Pohjois-Pohjanmaalle. Sarjakuvien välissä Kallio kirjoittaa muisteluitaan ja mietteitään noista muutamista intensiivisistä vuosista, jolloin hän oli koko sydämeltään punkki (ei punkkari – tästä terminologiasta Kallio on tarkka). Musiikki, pienlehdet, postimyyntikatalogit, autotallibändit, festarit, keikkareissut. Näistä on maalaispunkin elämä tehty.

Erityisesti keskiössä on pihtiputaalainen punkyhtye Ratsia, joka muutaman toimintavuotensa aikana teki lähtemättömän vaikutuksen seudun nuorisoon ja laajemminkin.

Lontoon skidit sanoo et niillon tylsää
Lontoon skidit sanoo et ei oo tekemistä
mutta tietääks ne millaista on Pihtiputaalla? (oh no, oh no!)
Täällä rock ‘n’ roll on pirun harvinaista (oh no, oh no!)

Ratsian läheltä nähneiden ja kokeneiden haastattelut täyttävätkin kirjan loppusivut. Myös muita tuon ajan kiinnostavia hahmoja tavataan, esimerkiksi Pelle Miljoona vierailee itseoikeutetusti kirjan sivuilla.

Maalaispunkin päiväkirja ilmestyi ensimmäisen kerran 2009, ja nyt siitä on julkaistu uusi versio. Maalaispunkin täydennetty päiväkirja sai alkusysäyksensä, kun Kalliota pyydettiin kuratoimaan Postimuseon punk-näyttelyä. Kirjassa on ensimmäiseen laitokseen verrattuna sivukaupalla aivan uutta sarjakuvaa sekä Pertti Pulkkasen kirjoittama Ratsia-historiikki.

Sarjakuvahistoriikkina Maalaispunkin täydennetty päiväkirja on tekijälleen ominaisesti taitavaa kerrontaa ja muutenkin viihdyttävää pohdintaa. Itse olen syntynyt vasta noiden kirjassa kuvattujen punk-vuosien jälkeen, joten samastumispintaa sinänsä ei niin paljoa löytynyt. Ehkä parasta kohderyhmää ovatkin uuden aallon itse kokeneet 1970-luvun lopun nuoret. Kaikkineen Maalaispunkin täydennetty päiväkirja on ilman muuta suositeltava teos.