Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jälleen oli ilo tavata Kit Karisma, karismaattinen yksityisetsivä. Tällä kertaa hän saa ratkottavakseen kiperän pulman, sillä asiakkaaksi tulee mies, joka ei tiedä kuka on. Miehellä on rahaa ja valokuva, siinä kaikki, ja niin, muistaahan hän suunnilleen paikan, josta “heräsi”.
Jäljet johtavat sylttytehtaalle eli lääkefirmaan, missä käy heti selville, että lääkefirman turvallisuuspäällikkö on ihan kusipää. Siitä se tarina alkaa purkautua, kun selviää, että johtajan tytärpuoli on kaapattu. Johtaja on jokseenkin kovaluontoinen ja heti ymmärtää, ettei hänellä ihan puhtaat jauhot pussissa ole. Rouva, joka vaikuttaa perheen fiksuimmalta, huolimatta siitä, että konjakki maistuu, pestaa Karisman myös etsimään tytärtään. Tyttären poikaystäväkin tuntuu olevan hävinnyt.
Kit Karisma joutuu tämän tästä melko vaikeisiin tilanteisiin, mutta helpottaa ajatus siitä, että hän on kirjan päähenkilö; hän selviää joka tapauksessa. Niin, vaikka välillä ollaan ihan uskomattomien äärellä. Tämä yksityisetsivä on ajan ja tajunnan ykkönen. Aina niin tilanteessa mukana ja osaa sitä myös keventää, ollen melko lailla naseva.
Ruumiita löytyy ja niitä tulee lisää, ennen kuin koko vyyhti on selvitetty. Mikä on kenenkin rooli, paljastuu vasta viime metreillä.
Aikaa myöten Kit Karisma siis selvittää kaiken, siis ihan kaiken ja kyllä tulee mieleen, että jos tarvitsisin yksityisetsivää, niin hakeutuisin heti Kit Karisman pakeille.
Ari Wahlstenin teksti on niin mahtavaa. Sitä lukee enemmän kuin mielikseen. Hän on Kit Karismassa luonut tyypin, josta on vaan pakko tykätä ja kaikki Karisman nokkeluudet ovat mausteena sopassa.
