Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pohjoismaisia dekkarisarjoja on suomennettu niin paljon, että saa olla kohtalaisen hyvämuistinen, että pitää kaikkien niiden päähenkilöt ja heidän erikoispiirteensä mielessään. Onneksi kirjaa luettaessa alkaa muisti palailla. Myös Gotlanti on rikosten miljöönä tuttu ainakin Anna Janssonin kirjoista.

Neljäs uhri ­-romaani alkaa pankkiryöstöllä, jonka yhteydessä sattuu onneton tapahtuma, kun pikkutyttö joutuu ryöstöauton yliajamaksi. Ryöstäjät pakenevat sitten moottoripyörillä, ja kun poliisi löytää heidän pakopaikkansa, on jäljellä vain yhden ryöstäjän verisesti murhattu ruumis.

Rikoksia tutkii Anders Knutas, jonka yksityiselämässäkin sattuu myllerryksiä, kun hänen vaimonsa päättää muuttaa töihin kotiseudulleen Kööpenhaminaan. Anders tuntee lämpimiä tunteita kollegaansa Karinia kohtaan, mutta ei uskalla näyttää niitä. Samaan aikaan rikosten parissa työskentelevät myös vanhat tutut toimittaja Johan ja valokuvaaja Pia.

Neljäs uhri on hyvä perusdekkari. Kronologisen kerronnan lomassa kuvataan tapahtumia vuodelta 1994, jolloin yksi ryöstäjistä, Terese, koki elämänsä kannalta ratkaisevia tapahtumia. Mukaan on mahdutettu myös pitkään tuntemattomaksi jäävän minäkertojan eli varsinaisen murhaajan tunnelmia, mutta ne jäävät minusta kokonaisuuden kannalta vähän irrallisiksi – tuntui siltä, että tällaiset murhaajamonologit ovat nykydekkareissa vähän turhankin käytetty tehokeino. Ehkäpä myös Andersin hahmossa on kovin paljon tyypillistä ruotsalaista wallandermaista poliisia, mutta lukijaystäviä riittää varmasti hänellekin.

­Joka tapauksessa tämän kirjan luki ihan mielellään ja nopeastikin. Vaikka pohjoismaisia dekkareita on tosiaankin paljon, ovat ne jollain tavalla tutun turvallisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *