Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Uni Ojuva on sodankyläläinen runoilija, jolta tämä Onhan sentään linnut -kokoelma on toinen julkaistu kokoelma. Kulttuurivihkojen julkaisema esikoinen Asentopuu ilmestyi vuonna 2018 ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
Onhan sentään linnut kuvaa Lappia, tarkemmin Keski-Lappia, pitkällä aikajänteellä: se alkaa tulivuorista ja 20000-vuotisesta lumisateesta. Tyyliltään kokoelma on aika vähäeleinen ja harvasanainen: sivuilla on enemmän tyhjää kuin säkeitä. Säkeissä kuvataan ajan kulumista, maailman muuttumista, valtaa ja ihmisen vaikutusta.
Ojuva kirjoittaa ulkopuolisen vallan ja kontrollin tulemisesta Lappiin, kuninkaiden kauas ulottuvista käsistä, suomalaisten ja saamelaisten törmäyksistä. Nämä säkeet Raippamänty-osiosta voisivat silti kertoa tämän päivän suoritusyhteiskunnastakin:
on saavutettu kaikkeus, kun vallan vahvistaminen on vapaaehtoista
ihmisten ytimessä tietoisuus vallasta, he rankaisevat itseään
raippamänty voi olla vain mänty
Ojuva on kiinnostunut muistitietohistoriasta ja joukkoliikkeistä. Työväentalo-osiossa kuvataan työväenaatteen leviämistä Lapissa; aikaa, jolloin työväentaloja oli enemmän kuin kirkkoja. Näistä runoista pidän erityisesti, tässä on tavoitettu jotain koskettavaa ja historiallisesti kiinnostavaa yhtä aikaa.
maan alla on kokonaisia mantereita
kaupunkeja lumesta ja hiekasta
pudonneista oksista ja solidaarisuudesta
koottuja majoja, veljet ja siskot
yhä salakuljettavat kirjoja
piisin valossa luettavaksi
Onhan sentään linnut on elegantti kokoelma ja nimeltään hyvin kaunis. Keski-Lapin historia on kiehtova aihe; jotain, mistä tiedän kovin vähän niiden yleisimpien, laveimpien linjojen ulkopuolelta. Ojuvan runojen tyyli on toimiva, ehkä vähän etäälle jättävä, mutta kokoelma on silti kiehtova. Etenkin jos aihe yhtään kiinnostaa, tähän kokoelmaan kannattaa tarttua.
