Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oudot kuvat -kirjan kansi lupaa ”hyytävän japanilaisen mysteerisensaation” ja takakansi on täynnä nimekkäitä kehuja sen sijaan, että se kertoisi jonkunlaisen tiivistelmän juonesta. Tämä kertoo kaksi asiaa: Oudot kuvat halutaan heti alusta pitäen esittää todella suosittuna hittikirjana ja toisaalta sen juonesta ei haluta kertoa mitään. Jälkimmäinen on ymmärrettävä näkökulma, onhan kyse arvoitusdekkarista, joten arvostelunkin kanssa lienee syytä olla tarkkana.
Arvoitusdekkarista tässä siis on kyse; ei mistään sen ihmeellisemmästä. Arvoituksiin kuitenkin liittyy romaaneille poikkeuksellisesti kuvia. Kirjan ennakkomarkkinoinnissa näiden kuvien merkitystä korostettiin, mutta lopulta kyse ei ole mistään kirjan ja puzzlen sekoituksesta. Oudot kuvat on tavanomainen arvoitusdekkari, jonka juonikuvioon vain liittyy joukko outoja kuvia.
Kirja koostuu neljästä luvusta. Ensimmäisessä yliopiston okkultismikerhoon kuuluva opiskelija tutustuu pari vuotta aikaisemmin hylättyyn blogiin. Blogin viimeinen päivitys on hyytävä:
Hänelle, jota rakastan kaikkein eniten 28.11.2012
Lopetan tänään tämän blogin päivittämisen.
Syynä on, että tajusin niiden kolmen kuvan salaisuuden.
En voi käsittää, millaista kärsimystä olet joutunut kantamaan.
En voi käsittää, millaisen synnin olet mennyt tekemään.
En voi antaa sinulle anteeksi. Silti rakastan sinua edelleen.
Mistä on kyse? Selaamalla blogin vanhempia juttuja käy ilmi, että blogia pitää mies, joka kertoo blogissa arjestaan: siitä, miten hän meni naimisiin ja miten hänen vaimonsa tulee raskaaksi. Mutta miten onnelliselta vaikuttava perhetapahtuma johtaa blogin lopettaneeseen päivitykseen? Mikä on blogista löytyvien erikoisten piirroskuvien salaisuus?
Toisessa luvussa ihmetystä herättää lapsen päiväkodissa tekemä piirros, joka kuvaa lasta ja tämän äitiä kerrostalon edustalla. Talosta on sutattu harmaalla asunto, jossa lapsi asuu. Kolmannessa luvussa ihmetellään kuvaamataidon opettajan viimeistä piirustusta, joka löytyi hänen ruumiinsa lähistöltä – kuvaamataidon opettaja murhattiin brutaalisti telttailuretkellä. Mitä hän yritti kertoa viimeisellä piirroksellaan?
Viimeinen luku kietoo lopulta kaiken kirjassa tapahtuneen yhteen. Tapaukset liittyvät toisiinsa ja jos lukija on tarkkana, palapelin palaset löytävät paikkansa jo kirjan aikana. Ehkäpä joku lukija on niin nokkela, että hoksaa kuvienkin salaisuudet ennen kuin ne kirjassa paljastetaan.
Oudot kuvat on mainio tapaus arvoitusdekkareiden ystäville. Salaperäinen, aina naamio kasvoillaan esiintyvä kirjailija Uketsu on kehitellyt sopivasti kieroutuneen tarinan. Osa tarinan juonenkäänteistä tuntuu hitusen kaukaa haetuilta, mutta se ei ole genressä tavatonta, eikä häirinnyt lukukokemusta – mikään ei tuntunut liian keinotekoiselta. Kokonaisuuden näkeminen lopussa oli nautinnollista ja tarjosi sen palkinnon, jota arvoitusdekkarin lukija kirjalta odottaa.
Raisa Porrasmaan suomennos on tavoittanut tapausten yksityiskohdat riittävällä tarkkuudella. Tässä kirjassa japanilaisen kulttuurin erikoisuudet eivät ole kovin isossa osassa, ja Porrasmaa on avannut kaiken suoraan tekstissä vailla sen kummempia selityksiä tai alaviitteitä. Lopputulos on kelpo juttu, jota sopii kyllä suositella kaikille perinteisten arvoitusdekkarien ystäville, riippumatta siitä, kiinnostaa Japani aiheena erityisesti vai ei.
