Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on vallan ihana aarrearkku, jos tykkää teatterista. Jos ei tykkää teatterista, tämä on silti aivan mahtava teos siitä, millaista näyttelijän työ on. Kirjassa on hyvin on kuvattu sitä, millainen palo näyttelemiseen on, kun ei halua muuta tehdä ja työ vain jatkuu, vaikka ikää tulee.
Antti Heikkinen osaa todella hyvin kertoa näistä ikääntyneistä näyttelijöistä, sillä kirjoista huokuu koko ajan mielenkiinto alaan ja se lämpö, miten näiden näyttelijöiden kanssa on aikaa vietetty. Heikkinen on tuottelias kirjailija ja kun hän nyt kirjoittanut kirjan Esko Roineesta, aikaisempi kirja Eila Roineesta oli ihan samaa sydämellistä settiä. Roineet ovat uskomaton teatterisuku, josta lähes kaikki ovat saaneet verenperintönä palon näyttelemiseen.
Esko Roineen elämä on ollut jo pitkä ja vivahteikas ja siinä on ollut kertomista ja kirjoittamista, joten kirjaan on kertynyt sivuja 511. Uskon vakaasti, että olisi ollut toinen mokoma lisääkin, sillä kyllä seitsemään vuosikymmeneen tapahtumia piisaa.
Roine on tehnyt työtään pääasiassa Tampereella, mutta on myös kierrellyt siellä sun täällä ja jos häntä ei ole teattereissa käynyt katsomassa, niin varmasti on monille tuttu televisiosta, esimerkiksi Reinikaisen ylikomisario Rautakalliona. Rooleja on niin paljon, että kirjan lopussa on ihan järkyttävän pitkä lista niistä.
Kirjassa on kerrottu monia kohtauksia, jotka heruttavat vettä silmiin, joko siksi, että naurattaa tai sitten niin, ettei naurata vaan herkistää. Taiteilijat ovat pääosin herkkiä sieluja ja heidän kokemansa ja se, mitä esille tulee, on aina jollain lailla koskettavaa. Itse muistan Eskon pääosin niistä suorituksista, kun komiikka kukkii täydellä terällä.
Tämän kirjan luettuani jää päällimmäiseksi mieleen, että Esko Roine on loistava ammatilainen, omalla alallaan aivan virtuoosi. Ihmisenä hyväntahtoinen, lämminhenkinen ja huumorintajuinen. Kun Esko vihittiin kunniatohtoriksi Tampereen yliopiston toimesta, kerkesi Eila-sisko vielä kuitata: ”Et sää kyllä sillä hatulla mitää tee.” ”- No, eihän sitä tule päivittäin käytettyä, mutta ei tunnustus pahaltakaan tunnu.”
Pääroolissa Esko Roine on ihana matka yhden mestarinäyttelijän elämään, josta jää hyviä matkamuistoja.
