Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mietin moneen kertaan, miksi luen tällaista kirjaa, joka ei kosketa minua millään lailla? Kirjan päähenkilö on Lilith, tanssija, joka loukkaantuu Pariisissa ja kun hän sieltä palaa Suomeen, selviää heti, ettei kaikki ole hyvin. Hänen luustonsa on jo kärsinyt pitkään jatkuneesta syömishäiriöstä. Hän joutuu hoitoon, paikkaan, jossa hoidetaan ihmisiä, jotka ovat samanlaisia. Olen kyllä aina ollut jostain syystä kiinnostunut sairaalakuvauksista.
Voi olla, että kerron tästä kirjasta ”huonosti”, koska se ei siis millään lailla ole sellainen, johon voisin itse samastua, mutta silti minulla oli kaiken aikaa sellainen olo, että miten tärkeä kirja todella monelle!
Kaikki päähenkilön kokemat asiat olivat vieraita. Lilith toimi ja tunsi tavoilla, joita en voinut jollain lailla käsittää. Se, miten hän kaipasi kaiken aikaa miesten ihailua ja silti ”haukkui” heitä. Sellainen epätasapainoisuus on varmaan aika yleistä nykyaikana.
Hanna Brotheruksen kieli on kuitenkin niin äärimmäisen kuvaavaa ja kaunista, että se on se jutun ydin, miksi pidin kirjasta. Kun kuvataan sairaala-oloja ja niitä tilanteita, joissa potilaat eivät halua syödä. Jotenkin oli hiukan kiusallinenkin olo, että haluanko tietää tämän. Kun taas heti perään, että kyllä haluan, ja voisinko oppia ymmärtämään jotain, mitä en ymmärrä?
Jos ihminen kärsii syömishäiriöstä, niin sehän ei ole vain se, että ei haluaisi syödä, koska haluaa olla laiha, vaan pohjalla on paljon kaikkea muuta. Se tulee esiin sielukkaasti.
Paitsi rakkaus jätti mieleen painavan jäljen. Jollain tavalla toivoisin, että kun tämän kirjan lukee, siitä olisi apua heille, jotka varsinaisen asian kanssa elävät ja heidän läheisilleen. Mikään viihdekirja tämä ei ole.
