Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Perijä jatkaa äärimmäisen jännittävää, koukuttavaa ja yllättävää Harriet Jaatinen -sarjaa, joka on saatavilla vain ääni- ja e-kirjaversiona.
Pääsin tutustumaan Harriet Jaatiseen jo sarjan aloittavassa Sukulaisessa. Suojelija jatkaa siitä, mihin Sukulainen päättyi. Kun Perijä ilmestyi, se oli kuunneltava heti. Lisäksi on heti mainittava, että Sukulainen ilmestyi jo ihan oikeana kirjanakin!
Harriet Jaatinen on ruotsinsuomalainen, asuu Ruotsissa ja tutkii rikoksia, vaikka on saikulla. Vahvasti mukana on Ledermannien suku ja Sonja Berg. Sukulaisessa selviää, miten Sonja siihen kuuluu. Harrietillakin on oma lankansa tähän sukuun, josta ei salaisuuksia ja yllätyksiä puutu.
Perijässä on järisyttävä määrä kaikkea, varsinainen juonivyyhti, mutta ihastuttava sellainen. Kirja alkaa sillä, että lukija saa tutustua ensin Paulaan, joskaan ei pitkäksi aikaa, sillä pian Paula löydetään murhattuna. Kuka Paula on ja miksi hänet piti murhata, siinä on yksi keskeinen juttu. Sonja Berg sen sijaan istuu vankilassa ja on huolissaan siitä, miten saisi pian tyttärensä Idan kiinni. Suvun päämies Konrad Ledermann on oletettavasti kuollut ja perillisiä ei ole. Sonja voisi olla, mutta ei täytä perillisyysvaatimuksia. Hänen tyttärensä on ainoa mahdollinen perijä. Ida opiskelee taidetta New Yorkissa.
Vaan yks kaks yllättäen paljastuu, että Konradilla on kaksoisveli Jeremias. Hänet on aikoinaan passitettu suvusta pois luostariin, Espanjaan. Jos en ole Konradista tykännyt, niin Jeremias se vasta nilkki on, niin että aloin jopa pikkuhiljaa tykätä Konradista. Perintöä kärkkyy nyt yks sun toinen ja peli on raakaa, mutta jännittävää.
Kuten kaikissa Harriet Jaatinen -kirjoissa, parasta ovat henkilöhahmot ja sitten se kaikki, mikä heille tapahtuu. Jos ei tietäisi, kuka kirjailija on, silloin kun kuuntelee näitä tarinoita hänet voisi hyvinkin kuvitella joksikin ruotsalaiseksi menestysdekkaristiksi.
Nämä kaikki kolme kun on nyt pariin kertaan kuunneltu ja opittu tuntemaan se kirjoissa elävä porukka, sitä ihan väkisinkin jää odottamaan jatkoa, sillä sukua piisaa vielä ja kyllä heille vielä voisi tapahtua vaikka mitä. Voin suositella kuuntelua samalla samoillen pimeillä metsäpoluilla, niin kuin minä tein, nautinnon maksimointia.
