Kun kuulin tästä kirjasta, se meni heti lukulistalleni. Profiloijan työ on niin mielenkiintoinen, vaikka itse en siihen millään lailla kykenisikään. Ehkäpä juuri sen takia se kiinnostaa ja tuntuu kunnioitettavalta ammatilta.
Keskusrikospoliisissa työskennellyt psykologi Helinä Häkkänen avaa profiloijan työtä tässä kirjassa erittäin valaisevasti ja entistä enemmän nostan hattua heille, jotka ammatin parissa työskentelevät. Niin on moninainen ala ja pohjakoulutuksen on jo oltava mittava, puhumattakaan siitä, miten täytyy olla kiinnostunut ihmismielestä.
Kirjassa nostetaan esiin monia tuttuja tapauksia ja kerrotaan, miten profiloija on niissä ollut mukana. Henkirikoksia ja ylipäätään tapauksia, joissa on ihmishenki ollut vähän huonossa kurssissa. Miten ihminen voi tehdä pahaa? Mitä siellä mielessä liikkuu vai liikkuuko mitään?
Helinä Häkkänen ei ole vain vaikuttanut Suomessa, sillä hänellä on meriittejä myös kansainvälistä piireistä. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa FBI:n kanssa. Usein hän tuo esille, ettei rikollisuutta saisi viihteellistää, vaan miten on kyseessä todella ikävät asiat.
Ammattitaitoa vaatii myös se, miten omat tunteet on pidettävä taka-alalla, kun ollaan työtehtävissä. Olet vain siinä ammatissasi, vakaasti!
Profiloija on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Oppii arvostamaan ammattia, johon ei itse pystyisi.