Pierre de La Mure: Punainen mylly

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Punainen mylly johdattaa lukijansa 1800-luvun lopun Pariisin absintinhöyryiseen revyymaailmaan, jossa cancan pauhaa ja boheemit – ja joskus kuuluisatkin – taiteilijat huokailevat köyhyyttään kahviloissa.

Kirja kertoo taiteilija Henri de Tolouse-Lautrec’n tarinan: epämuodostunut taiteilija etsii epätoivoisesti rakkautta, mutta kuka rakastaisi rampaa? Tarinaa ahdistuksesta kehystää riehakas aikakausi.

Tarina on sekä kerronnaltaan sykähdyttävän kaunis että raastavan surullinen. Kertoja ei puolustele, ei moralisoi, vaan toteaa, että jotkut vain saavat elämältä täyslaidallisen epäonnea.

5 kommenttia

  1. LOISTAVA KIRJA.<3

    Jos olisin elänyt tuolloin, olisin kyllä rakastanut Toulousea.<3

  2. Olen samaa mieltä Nooran kanssa. Punainen mylly on todellisen uskottava kuvaus 1800 -luvun loppupuolen a 1900 -luvun alkupuolen ”tapauksista” iloisessa Pariisissa, ajalta kun Eifel torni rakennettiin.
    Löysin Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä juuri kirjan Pierre la Mure: Punainen Mylly, Tammi 1960.
    Teos on kuvaus todellisesta elämästi, silottelematon ja rehellinen, erityisesti kiitän suomentaja Inkeri Hämäläistä.
    Tammi saisi ottaa tästä kirjasta uusintapainoksen.

  3. Kovin ovat vähissä kommentit, vaikka kyseessä on todella mielenkiintoinen tarina. Kirjaa Pierre de La Mure: Punainen mylly ei kovin helposti löydy.
    Googlaten kannattaa etsiä mm. näillä ”avaimilla”:
    Henri de Tolous-Lautrec, kuvataiteilijat, taidemaailma
    Tämä Henri be Tolous-Lautrec eli mielenkiintoisen ja tarinoitten täytteisen elämän. Oikeastaan kiinnostaisi lähteä Pariisiin etsimään Henrin elämään liittyvää aineistoa ja paikkoja. Tuo kuulu Punainen Mylly siellä ainakin on heti silmissä kun sen haluaa aktsastaa.

  4. Katselin Pariisissa käydessäni juurikin sitä Punaista myllyä ulkopuolelta Tolouse-Lautrec mielessäni. Tuumin kumminkin, ettei se nykyään varmaan ole enää sama paikka – jollain tavalla kyllä, mutta sitä 1800-luvun juttua tuskin löytyy.

    Ehkä se Hollywood-elokuva Moulin Rouge toimii tunnelman suhteen paremmin, mutta rampaa, rakastettavaa taiteilijaa senkään kautta ei tavoita. 🙂

  5. Olet oikeassa Laura.
    Ei ole enää Punainen Mylly entisen Lidon kaltainen. Nyt kannattaa mennä tarkastelemaan nykypäivän mielenkiintoista huvittelupaikkaa eli; Le fabuleux roman du LIDO de Paris kannattaa etsiä. Mitenkään Punaista Myllyä halvetamatta tämän totean.
    Lidossa on tehnyt 1990 – 2000 -luvulla runsaat kaudet kansainvälistä ohjelmaa suomalainen Marco Karvo. Nykyisinkin hän tekee estradiohjelmaa Ranskassa, mutta myös Saksassa. Lidosta kannattaa hankkia omaan hyllyyn upea vankasti kuvitettu teos, jonka nimen tuohon ylös kirjasin. Kirja ilmeistyi vuona 1989.
    Lyhyt laina: ” Establissement unique en son genre, le LIDO offrait á la fois á ses habitués le con fort de l´hydrotbérapie et tous les raffinements du luxe, Ci-dessus, la piscine”.
    Miellyttävää uutta matkaa – LIDO de Paris
    Googleen ja teksti Lido, sieltä se löytyy.
    Menestystä T.B.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *