Joistakin kirjoista sen vaan tietää heti. Jo ensimmäinen virke tai ensimmäinen sivu saattavat antaa siitä viitteitä. Viimeistään ensimmäisen luvun loppuun mennessä asia on selvä: että nyt on hyvä. Sen jälkeen onkin mahtavaa vain lasketella kirjan loppuun asti.
Richard Yatesin Revolutionary Road on sellainen kirja.
Eikä tämä ole Revolutionary Roadin kohdalla tietenkään mikään yllätys. Onhan kyseessä amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja kulttiteos. Silti se ei ole mikään vakiovieras kaikkien aikojen parhaiden kirjojen listoilla, joille se minusta kuuluisi.
Revolutionary Road on vaaleiden, hyvin hoidettujen omakotitalojen reunustama lähiökatu Connecticutissa, helposti pendelöitävän työmatkan päässä New Yorkista koilliseen. Yhtä kadun nättiä ja pientä puutaloa asuttavat Frank ja April Wheeler kahden lapsensa kanssa. April on kotiäiti, ja Frank on myynninedistäjänä konttorikoneita valmistavassa yhtiössä. On vuosi 1955.
Kolmikymppiset April ja Frank elävät tuon ajan amerikkalaista unelmaa. He ovat nousseet rikkinäisistä perheistä ja työväenluokasta ylempään keskiluokkaan. Silti heitä kalvaa loputon tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne. Mikään ei tunnu miltään. Ikään kuin mikään heidän saavuttamansa ei vielä riittäisi. Kumpikin heistä hakee vielä jotain enemmän. Jotain, joka tekisi heidät oikeasti onnellisiksi. Mutta kumpikaan ei oikeastaan tiedä, mitä sen pitäisi olla. Mitä heiltä vielä puuttuu? Muutto Pariisiin, tuohon rakkauden kaupunkiin? Ranskan kielen opettelu? Aprilille uusi työpaikka? Frankille enemmän omaa aikaa?
Samaan aikaan on tärkeää pitää kulissit pystyssä. Pitää näyttää onnelliselta ja menestyneeltä. Siltä, että kyllä tässä koko ajan ollaan menossa eteenpäin. Pitää kävellä tietyllä tavalla. Kaulus pitää olla juuri oikealla tavalla takaa pystyssä, leukalihasten miehekkään kireinä, puhetapa juuri oikeanlainen. Vaimon pitää olla kaunis ja etupihan siisti. Näitä pahvisia kulisseja onnistuu rikkomaan vain naapurin hullu poika John. Lasten lisäksi hän on ainoa, jonka reaktiot ja kysymykset ovat aitoja eivätkä teeskenneltyjä.
Kyse on myös jatkuvasta myymisestä. Kaikki yrittävät myydä jotain muille, olipa se sitten uusi reikäkorttikone, lähiöasunto tai idea paremmasta elämästä. Myynti on jatkuvana virtana soljuvaa puhetta ja argumentointia, toinen toistaan rohkeampia ja tyhjempiä lupauksia. Toisen vakuuttamista siitä, että juuri tämä on sitä, mitä juuri sinä tarvitset.
Toisin kuin kuvaamansa hahmot, Revolutionary Road on täyteläinen ja merkityksellinen kirja. Älykäs ja oivalluttava. Jokainen sana ja teko ovat harkittuja. Siinä ei ole mitään turhaa, eikä mitään puutu. Kerronnassaan se on hyvin yksityiskohtainen ja konkreettinen, samaistuttava. Kaikki sivuhenkilöt onnistuvat jollain tavalla tarjoamaan peilin tai uuden näkökulman Apriliin ja Frankiin. Mukana on paljon piilotettua ja mustaakin huumoria.
Revolutionary Roadista julkaistiin vuonna 2008 samanniminen elokuva, jonka pääosissa olivat itseoikeutetusti Kate Winslet ja Leonardo Di Caprio. Mutta vaikka olisit jo nähnyt tämän elokuvana, lue silti myös kirja!






