Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aina silloin tällöin akateeminen yhteisö joutuu muuttamaan koko tutkimuskenttäänsä uuden tieteellisen läpimurron äärellä. Tällaisen mullistuksen äärelle vähäpätöinen runoilija Randolph Henry Ashin tutkija Roland Michell joutuu löytäessään kirjastosta Ashin kirjan välistä kaksi arkaluontoista kirjeluonnosta, joiden vastaanottajaa hän käy selvittämään. Christabel LaMotte ei ole jäänyt historiaan yhtä suurena runoilijana kuin hänen aikalaisensa Ash, mutta silti häntäkin yhä tutkitaan, erityisesti naistutkimuspiireissä, eräänä johtohahmonaan lincolnilainen Maud Bailey. Mutta nyt näyttää yhtäkkiä siltä, että 1850-luvun lopulla Ashin ja LaMotten välillä on kuohunut enemmän kuin viktoriaanisen ajan säädyllisyys antaisi myöten.
A. S. Byattin Booker-palkittu Riivaus : Romanttinen kertomus on upea romaani salaisen rakkauden etsimisestä, löytämisestä ja sen kukoistuksesta. Byatt yhdistää mestarillisesti kaksi aikatasoa, joista toisessa seurataan tutkijoiden löytöretkeä ja hullaannusta työnsä tuloksiin, kilpajuoksua uuden äärellä, ja toisessa pääsemme lukemaan Ashin ja LaMotten sekä heidän läheistensä “autenttisia” runoja, päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa ja niin edelleen. Tietty paikoittainen raskassoutuisuus ja poukkoilevuus kuuluu kirjailijan tietoisiin valintoihin, ja ennemmin kuin karkottaisi kirjan ääreltä, ainakin minut asiasta poikkeilu sai vain koukuttumaan lisää.
Byatt yhdistää myös menneiden runoilijoiden kohtalot ja reitit nykytutkijoiden ihmissuhteiden ja elämänpolkujen kanssa. Lähes kaikille kirjan hahmoille voi etsiä vastinpareja molemmilta aikatasoilta – ilmeisimpänä tietenkin pääparien Ashin ja LaMotten sekä Rolandin ja Maudin keskinäiset suhteet. Byatt tuo hyvin hienovaraisesti rakkauteen pettyneitä Rolandia ja Maudia lähemmäs toisiaan. Tarina on erittäin kaunis.
Kirjan tyylilajit vaihtelevat eeppisestä sankarirunoelmasta radikaalifeminististen akateemisten artikkeleiden kautta kioskiproosaan. Kaikki pastissinsa Byatt rakentaa taitavasti ja niistä muodostuu hieman vinoon virnistävä kokonaisuus. Mutta ei Riivaus toki ensisijaisesti humoristinen kirja ole. Tyylien kirjossa on kääntäjienkin pitänyt olla kieli keskellä suuta, mutta onneksi liikkeellä on oivalliset voimat: Marja Alopaeus sekä runojen osalta Leevi Lehto – rautaisia englannin ammattilaisia molemmat!
Riivaus oli ilmestyessään vuonna 1990 paitsi kriitikoiden myös suuren yleisön suosikki Atlantin kahdella puolella. Eikä sitä sovi ihmetellä lainkaan: minä olen täydellisen vakuutettu. Hieman aiemmin lukemani Pieni musta kirja sekä tämä kirja yhdessä riittävät jo tekemään A. S. Byattista yhden hienoimmista kirjallista löydöistäni aikapäiviin. Suosittelen!
