Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen lukenut Marianne Kurtolta romaaneja ja käännöksiä, mutta en vielä runoja. Alkujaan Kurtto on kuitenkin runoilija. Rottakuningas (2015) on Kurton toistaiseksi viimeinen runokokoelma. Se on luonnontieteellinen kokoelma, joka kertoo erilaisista kummallisista eläimistä ja luonnonilmiöistä.
Useamman runon verran huomiota saavat esimerkiksi hullumuurahaiset, nylanderia fulva, jotka leviävät Yhdysvalloissa syrjäyttäen tulimuurahaisia. Hullumuurahaisilla on kummallinen mieltymys sähkölaitteisiin, joissa ne tekevät tuhojaan. Kaikkea muutakin kummallista, mitä evoluutio on aikaan saanut, esitellään runoissa.
Kaiken takana on tietysti myös viiltävä tietoisuus siitä, miten maailman uskomaton lajirikkaus on ihmisten toimien seurauksena vähenemässä. Runot ovat eettisesti kantaaottavia ja teräväreunaisia.
jos ammut maailman viimeisen
kanarianmeriharakan, tähtää tarkasti
silmien väliin, siihen missä näyt erittyvät
ja muuttuvat maisemiksi, missä linnunaivot kieppuvat
Kurton runot ovat runsaina, jatkuvina säkeenylityksinä etenevää ryöppyävää virtaa. Niistä on hillitty ja hallittu ilmaisu kaukana. Elämänmuodot vyöryvät päälle, kuin viimeisessä hädässä.
Takakannessa kerrotaan kirjan perustuvan tieteellisesti tutkittuihin faktoihin, kokoelman nimen rottakuningasilmiötä lukuunottamatta. Sen arvellaan mahdollisesti olevan myytti. Ei muuten ole: kokoelman ilmestymisen jälkeen on saatu lisää todistusaineistoa tästä kummallisesta ilmiöstä, jossa rotat takertuvat hännistään toisiinsa. Niin todella käy toisinaan. Ilmiötä esiintyy myös oravilla.
