Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ari Stenmanin toinen novellikokoelma koostuu kahdesta pitkästä, pienoisromaanimaisesta kirjoituksesta sekä kolmesta tunnelmapalaa lähellä olevasta tarinasta.
Puolen vuosisadan rakkaustarinan alku ajoittuu 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen, jolloin naimisiin mentiin vahingon sattuessa eli lyhytaikainen suhde alkoi odottaa lasta vielä armeijassa olevalle miehelle. Eteenpäin oli pyrittävä, se oli tuolloinen tapa muulloinkin. Oliko kaikki sitten sen arvoista, sen kertoo loppu, jossa vanha pariskunta on parisuhdeneuvonnassa ja uusi alku tuntuu olevan edessä. Onko aika paikannut kaikkia haavoja?
Toinen tarina on kovin tuttu nykypäivänä. Jarmo ja Heidi, nuoripari, joka asuu vuokralla. Vaimo haluaa parempaa ja Jarmo suostuu. Hekin ajautuvat eroon, ikävään sellaiseen.
Hankala viikonloppu on lyhyt tarina kanttorin helpotuksesta, kun sovitut maahanpanijaiset peruuntuvat ja poikkeuksellisesti on edessä vapaata. Yleensä miehen viikonloput ovat olleet kovin ylösotettuja. Tällä kertaa on aikaa perheelle ja sunnuntaiaamuna hän hiipiikin kirkkoon soittamaan kiitosvirttä…
Viimeinen palvelus on lyhyt kertomus hautajaisista, joissa ei ole ainoatakaan osallistujaa. Vain pakolliset virkamiehet. Mies lähtee yksin viimeiselle matkalleen.
Tapahtui vapaa-aikana kertoo sitoutumisesta työhön, pakollisesta sellaisesta. On pakko tehdä asioita, mennä mukaan edustamaan, on pakko syödä ja juoda, on pakko olla myös kertomatta siitä, miten toimitusjohtaja kaatui hänen päälleen. On pakko vaieta tapahtuneesta ja olla nostamatta juttua, vaikka kivut ovat kovat ja tiedossa on pitkä sairasloma. Tärkeä liikekumppani on osattava pitää tyytyväisenä, vaikka siitä kärsisikin sitten itse.
Omasta mielestäni paras olisi muuten ensimmäinen tarina, mutta sitä olisi hiukan voinut tiivistää. Joidenkin asioiden liika selvitys vei hiukkasen makua tuota aikaa itsekin eläneeltä. Heidin ja Jarmon tarina oli vankka kooste monen nykypäivän pariskunnan haaveista ja niiden katkerasta toteutumisesta. Olisiko sittenkin voinut valita toisin? Onko ihmisen aina kurkotettava vain parempaan ja täydellisempään?
Kolmesta viimeisestä tarinasta koskettavin oli hautajaiskuvaus eli yksin sä lähtevä oot. Ari Stenman kirjoittaa tutuista asioista ihmisläheisesti ja ymmärtäen, pyrkien tarjoamaan vaihtoehtoja joidenkin prioriteeteille. Perhe on tärkeä, ihmissuhteen hoitaminen on tärkeää, onko raha tärkeämpää?
Suosittelen vaihtoehtona kotimaisten novellien ystäville. Eri aikakausilta kerrottuja tarinoita perheen ja läheisten tärkeydestä sekä ihmisen halusta aina yrittää eteenpäin, sinne luultuun parempaan. Onko se aina sen arvoista? Kaikki vaativat jotakin: perhe, yhteiskunta, työ – välillä pitäisi muistaa myös elää ja nähdä nykyhetken arvot ja kauneus!