Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä liki Toukolan kylää.” Kaikkihan sen tuntevat, seitsemine veljeksineen: jääräpäinen johtaja Juhani, väkivahva Tuomas, järkevä Aapo, hurskas Simeoni, metsämies Lauri, lauluniekka Timo ja vääräleuka Eero. Aleksis Kiven mestariteoksessa seurataan, kuinka veljekset vähitellen kasvavat sivistymättömistä ja lukutaidottomista keskellä metsää asuvista villi-ihmisistä mallikansalaisiksi.

Lukkarin koulu, Impivaaran tulipalo, Viertolan härkälauma ja muut unohtumattomat seikkailut kuuluvat osaksi kansallista perintöämme — voisi kai sanoa, että Seitsemän veljestä on yksi niistä aidosti melko harvoista teoksista, joiden tunteminen ehdottomasti kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Välillä kerronnan keskeyttävät kauniit runot ja laulut, toisinaan melko pitkät myyttiset sadut ja tarinat, unennäöt ja hullun houreet.

Aleksis Kivi oli todellinen kielellinen nero. Hänen tekstinsä on kaunista, kekseliästä ja ennen kaikkea mielettömän hauskaa. Vallankin veljesten nahistellessa äityy Kivi paikoin sellaiseen verbaali-iloitteluun, että ei paremmasta väliä: ”Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkariin kurkuun ijankaikkinen sian-tauti!” Loppua kohti, kun veljekset vähitellen parantavat tapojaan, ehkä kovin puhti huumoristakin taittuu ja kertomus kääntyy onnelliseksi moraaliseksi opetukseksi.

Totta kai nykylukijalle Kiven kielenkäyttö voi olla vanhahtavaa, ja alkuun pääseminen ei välttämättä ole helppoa. Monet ovat joutuneet myös lukemaan Seitsemän veljestä pakkopullana koulussa, minkä vuoksi se ei välttämättä ole jättänyt niin hyvää muistoa. Itse suosittelen kirjaan tarttumista avoimin mielin: Kiven veljeksien tarina vie mennessään. Loistava kirja, johon itse tartun yhä uudelleen!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. No nyt on klassikko luettu. Arviossa ehkäpä tähden verran klassikkolisää. Jos suomalaisen kirjallisuuden suurista teoksista puhutaan, niin minusta Alastalon salissa ei kaipaa sitä ”paras itsenäisyyden ajan suomalainen romaani”-määrettä, jota jotkut käyttävät erottamaan Seitsemän veljestä kaikista parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi – kyllä se romaanina aika lailla kovempi on kuin Seitsemän veljestä.

    Mutta pahahan näitä on verrata, Alastalon salissa on kirjoitettu aika lailla kypsempään aikaan ja ympäristöön. Mutta on helppo uskoa, että tämä on ollut päräyttävä teos aikoinaan puitteissa, joissa arvossa pidettiin ylevää ja idyllistä kuvaa kansasta. Melkoisia velikultiahan nämäkin miehet, vaikka loppu onkin kaikin puolin onnellinen ja siististi paketoitu. Lienee vähän ajan sanelema pakollinen ratkaisu, se, ja toisaalta kukapa ei veljeksille hyvää haluaisi, lopulta.

    Kannattiko lukea? No toki. Vaikka kirja paikoin junnaa ja on näytelmämuodon vuoksi paikoin raskasta luettavaa, Kiven kielenkäyttö on kuitenkin hersyvää ja reipasta. Opinpa senkin, että ”älämölö” on vanha ilmaus, jo Kivellä käytössä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *