Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muutaman vuoden kuluttua kaksikymppisiään juhliva Siiri-kuvakirjasarja on jälleen yhtä tarinaa rikkaampi, kun pääsemme tutustumaan sen seitsemänteentoista osaan, Siiri ja nolo nalle.
Eräänä päivänä Siirin äiti on saanut kuningasidean: “Minä vien kirpputorille sellaiset tavarat, jotka eivät tuo enää iloa.” Kirpputorilaatikot täyttyvät kovaa vauhtia niin vaatteista kuin astioista, jopa talvisin lehtiä pudottava limoviikuna on saanut lähtöleiman lehteensä. Kauhistunut isä yrittää piilotella hyllystä katoilevia kirjoja paitansa alle. Äiti antaa myös Siirille tehtävän kerätä pois turhat tavaransa. Pikku-Oton avustuksella Siiri tutkii huonettaan, mutta kuinka ollakaan, kaikki siellä olevat tavarat tuntuvat tuovan hänen elämäänsä ihan kauhean paljon iloa. Lopulta löytyy sentään jotakin kirpputorille kelpaavaa, äidin vanha nallukka, nolo nalle.
Kun tavarat on vihdoin saatu kirpputorille odottamaan uusia omistajiaan, alkavat Siirin kotona hetimiten kuulua katumuksen huokaukset. Vohvelit ovat vaihtuneet tylsään juustopiirakkaan, kun vohvelipannu on saanut mennä menojaan. Äiti on kuitenkin tyytyväinen, sillä ainoa, jota hän surisi olisi perintönallen joutuminen kirpputorille. Nyt Siiri kalpenee. Alkaa Siiri-kirjoille tyypillinen tapahtumavaihe, jossa jonkinlainen ongelma uhkaa sekoittaa koko pakan. Kun samanaikaisesti äidillekin on alkanut valjeta tilanteen todellinen laita, se että puolityhjä koti ei näytä enää kodilta, alkaa koko kirpputorikuvio toden teolla kaduttaa.
Ihmisenä, joka nauttii suuresti turhan tavaran kierrättämisestä ja suosii kirpputoreja lähestulkoon ainoana ostospaikkanaan, Siirin tämänkertainen tarina lähinnä huvitti. Tai no, ihan huvittaviahan ne yleensäkin ovat, mutta tällä kertaa vähän eri tavalla. Mutta kuten sanottua, kyllä tämän tarinankaarensa puolesta ihan Siiri-kirjaksi tunnistaa ja lopulta kaikki taitaa päättyä ihan hyvin – vaikka tästä kierrätyskirjasta kierrättäminen aika kaukana onkin.
