Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Audre Lorde (1934–1992) oli amerikkalainen kirjailija, feministi ja ihmisoikeusaktivisti, jonka ura runoilijana alkoi esikoiskokoelmasta The First Cities vuonna 1968. Suomeksi Lorden tuotantoa ei olla nähty, ennen kuin Kosmos julkaisi Kaijamari Sivillin suomentaman Sister Outsider -kokoelman. Kokoelmassa on Lorden esseitä ja puheita, ja se ilmestyi alunperin vuonna 1984. Suomennos perustuu vuoden 2007 uuteen painokseen, jossa on mukana Cheryl Clarken uusi esipuhe.
Kokoelma on sekoitus ikääntynyttä ja ajatonta. ”Avoin kirje Mary Dalylle” keväältä 1979 liittyy sen aikaisiin keskusteluihin ja Mary Dalyn Gyn/Ecology -kirjaan, eikä ole itsessään välttämättä kovin olennaista enää nyt – mutta samalla se on kelpo muistutus intersektionaalisuuden tarpeesta ja Lorden kritiikki oli aikanaan merkittävä haaste valkoiselle radikaalifeminismille, joten historiallinen merkityksensä kirjeellä edelleen on.
Sister Outsider onkin edelleen kelpo oppitunti intersektionaalisesta feminismistä. Lorde kirjoittaa useammasta vähemmistöasemasta: mustana, naisena ja lesbona. Lordelle ilmeisiä eroja yritetään vähätellä hänen ympärillään, mutta hän nousee vastarintaan. Ei, musta mies ei voi lopulta täysin ymmärtää mustan naisen kohtaamaa syrjintää, kun mustan vapautusliikkeen sisälläkin naiset alennetaan lähinnä seksiobjekteiksi. Valkoiset feministinaiset eivät ymmärrä, millaista syrjintää mustana kohtaa ja mustat naisetkin syrjivät lesboja avoimesti.
Lorde kirjoittaa väkevästi. Näissä teksteissä on suuttumusta ja purevuutta, ne eivät säästele, pienennä itseään ja yritä olla harmittomia. Kaikkea muuta. Lordella on paljon sellaista sanottavaa, joka ei 40–50 vuodessa ole vanhentunut mihinkään, vaikka uudenlaisia sorron rakenteita ja välineitä onkin tullut runsain mitoin.
Onko kenelläkään meistä täällä varaa uskoa, että yritykset ottaa tulevaisuus haltuun voisivat olla yksityisiä tai yksilöllisiä? Onko kenelläkään varaa uskoa, että vapauden tavoittelu voisi olla vain yhden ainoan rodun, sukupuolen, ikäluokan, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen erityisaluetta?
Vallankumous ei ole kertaluontoinen tapahtuma. Se on sitä, että valpastutaan huomaamaan pieninkin mahdollisuus aidosti muuttaa vakiintuneita, vanhentuneita suhtautumistapoja, se on esimerkiksi sitä, että opitaan kohtaamaan toistemme erilaisuus kunnioittavasti.
