Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuvastossa tämä kirja herätti huomioni, koska pidän kirjallisesta maailmanmatkailusta. Teos lupasi matkan talviseen Koreaan. Se on riittävän eksoottinen kohde, jotta kirjaan kannatti tarttua. Matkailuteemaan sopivasti kirjan kansikuvakin on postikortti.
Korealaisesta kirjasta ei sinänsä ole kyse. Élisa Shua Dusapin on ranskalais-korealainen kirjailija, joka asuu Sveitsissä ja kirjoittaa ranskaksi. Tämä teoskin on ranskalaiseen tapaan pienikokoinen, eräänlainen postikortti tämäkin, ja itse luin kirjan jokseenkin kertaistumalla.
Tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Koreaan, tarkemmin ottaen Sokchoon. Noin 80 000 asukkaan kaupunki sijaitsee aivan Korean koillisosissa, lähellä Pohjois-Korean rajaa. Kirja antaa kaupungista melko vaatimattoman kuvan, etenkin talvikaudella, jonne tapahtumat sijoittuvan.
Kirjan nimetön minäkertoja on korealaisnainen, jolla on ranskalainen isä, joka ”vietteli äidin ja häipyi sitten jälkiä jättämättä”. Hän asuu Sokchossa ja työskentelee pienessä ja nuhjuisessa pensionaatissa. Heti kirjan ensimmäisessä virkkeessä pensionaattiin saapuu länsimaalainen turisti, ranskalaismies. Naisella on aviomieskandidaatti, Jun-oh, joka pyrkii mallinuralle. Kertojan tulevaisuudensuunnitelmat ovat hämärämpiä; hänkin on opiskellut Soulissa, mutta on nyt jumissa Sokchossa äitinsä ja pensionaatin vuoksi.
Kertoja päätyy auttelemaan ranskalaista turistia – joka paljastuu sarjakuvapiirtäjäksi – erinäisissä pikkuasioissa ja toimii muun muassa tämän oppaana automatkalla Pohjois-Korean rajalle. Suhde heidän välillään on jännitteinen, täynnä vaiettuja asioita ja epämääräistä kitkaa. Sitä naisen elämässä tuntuu muutenkin olevan: suhde Jun-ohiin, äitiin, työhön pensionaatissa, Soulissa odottaviin mahdollisuuksiin… Ehkä asiat vain kaipaavat vähän ravistelua, ja tämä yllättävä, sesongin ulkopuolinen ranskalaisvieras on juuri sellainen ravisteleva elementti.
Sokcho talvella on lyhyt kirja, vain välähdys elämässä. Se kuvaa ohimenevää ajanjaksoa, eikä viivy pitkään. Alle 150-sivuinen kirja on nopeasti luettu, mutta siinä on talvisen lomakohteen pysähtynyttä tunnelmaa, joka jää mieleen sittenkin kun kannet sulkee. Viehättävä kirja, tämä tunnelma kannattaa kokea.
