Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Säveltäminen on kautta historian ollut hyvin maskuliininen ammatti. Vielä nykyäänkin naissäveltäjät ovat vähemmistössä ja historiankirjoista heitä saa todella kaivella. Siitä huolimatta joukko naisia on onnistunut luomaan omana aikanaan uran, vaikka monet heistä sittemmin ovatkin unohtuneet jälkipolvien mielestä. Sounds and Sweet Airs esittelee näistä poikkeuksellisista naisista kahdeksan. Francesca Caccini, Barbara Strozzi, Elisabeth Jaquet de la Guerre, Marianna Martines, Fanny Hensel, Clara Schumann, Lili Boulanger ja Elizabeth Maconchy olivat ihmisinä hyvin erilaisia, mutta heidän taustoistaan löytyy silti paljon yhtäläisyyksiä.
Melkein kaikki syntyivät hyvin musikaaliseen perheeseen, jossa koko perheen osallistuminen musiikin tekoon oli itsestään selvää sukupuolesta riippumatta. Ongelmana naisten kannalta onkin ollut pikemminkin voimakas jako yksityiseen ja julkiseen elämänpiiriin. Julkisuuden piirissä toimiva nainen on perinteisesti ollut moraalisesti ja seksuaalisesti epäilyttävä hahmo, jonka maine on helposti kyseenalaistettavissa. Musiikin esittäjille saatettiin jopa tehdä neitsyystestejä tai sitten oli oletuksena, että esiintyjä on kurtisaani. Ja ennen kaikkea: ainakaan naimisissa olevan naisen ei ollut sopivaa jatkaa musiikin tekemistä.
Vuosisatojen mittaan naiset luovivat näitä karikkoja vältellen miten parhaiten taisivat. 1600-luvulla eläneen Barbara Strozzin ura oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että hänet kasvatettiin alusta alkaen niin sanotun huonon naisen elämään. Hän ei suoranaisesti ollut kurtisaani, mutta häntä paritettiin rikkaalle miehelle, joka toimi myös hänen mesenaattinaan. On ironista, että juuri tämä sydämetön ratkaisu mahdollisti Strozzin uran, avioliitto tai elämä luostarissa olisi melkoisen varmasti tuhonnut minkäänlaiset mahdollisuudet musiikin tekemiseen.
Tasapaino hyveellisen elämän ja säveltämisen välillä on selkeästi ollut vaikea saavuttaa. Marianna Martines, Fanny Hensel ja Clara Schumann olivat puolestaan hyvämaineisten perheiden kasvatteja ja heidän musiikillista uraansa leimasi vimmattu pyrkimys ylläpitää hyvämaineisen kodinhengettären kuvaa. Kaikkien kohdalla tämä myös vahingoitti heidän musiikillisia pyrkimyksiä. Martines kieltäytyi matkustamasta kotikaupungistaan minnekään, vaikka se olisi miten hyödyttänyt hänen uraansa. Fanny Henselille teroitettiin nuoresta iästä saakka kunnon naisen velvollisuuksia, joihin ei kuulunut kotipiirin ulkopuolella esiintyminen tai “miehekkään” musiikin säveltäminen. Clara Schumann hukkui puolestaan hyvän vaimon rooliin jättäen säveltämisen lopulta miehelleen.
Kirjasta välittyy hyvin se, miten naiset kyvyistään huolimatta eivät olleet, eivätkä voineet olla täysin itsenäisiä toimijoita. Säveltäjänä toimiminen vaati käytännössä ympärillä olevien ihmisten hyväntahtoisuutta, sillä naisilla ei ollut mahdollisuutta viralliseen alan koulutukseen tai hakea alan työpaikkoja kuten miehillä. Francesca Caccini, Elisabeth Jaquet de la Guerre ja Elizabeth Maconhy olivat siinä mielessä hyvin onnekkaita, että he pystyivät jatkamaan säveltämistä, siitä huolimatta että olivat naimisissa. Heidän aviomiehensä poikkeuksellisesti tukivat vaimojaan sataprosenttisesti, vaikka aikakauden ajattelussa moinen olikin erikoista, jos ei suorastaan paheksuttua.
Sounds and Sweet Airs onnistuu hienosti valaisemaan naisten haasteita ja yhteiskunnan ennakkoluuloja, erityisen mielenkiintoista oli lukea siitä poikkeuksellisesta ympäristöstä joka salli – tai joissakin tapauksissa esti – heitä saavuttamasta potentiaaliansa. Kirjassa on oikeastaan vain kaksi heikkoa kohtaa. Vaikka kaikki kahdeksan naista ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia henkilöitä, ei heidän persoonastaan silti pysty tämän kirjan puitteissa saamaan hirveän syväluotaavaa kuvaa, sivumäärä ei vain riitä kevyttä esittelyä pidemmälle. Tietysti tämä ei ole mikään ihme kirjassa, joka joutuu jakamaan huomion kahdeksan ihmisen kesken.
Toisekseen jäin kaipaamaan kunnollista diskografiaa, tästä kirjasta jos mistä voisi kuvitella moisen löytyvän. Anna Beer antaa kyllä henkilökohtaisen playlistin, mutta siinä on vain yksi kappale per säveltäjä, joten sillä ei vielä pitkälle pötkitä. Joka tapauksessa klassisen musiikin ystäville jotka etsivät uutta musiikkia kuunneltavaksi, tämä kirja on ehdoton valinta. En malta olla lisäämättä tähän loppuun vielä omaa uutta suosikkiani, Barbara Strozzin erinomainen “Che si può fare”.