Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Haminalainen Jari Nenonen aikoinaan värkkäsi Jallun pakinoita; siitä mie hänet yhytin. Kirjoja hän on suoltanut aika sakeasti ja tämä on sitten se jäähyväiskirja ja järjestyksessään 60. teos.
Nenonen on kirjoittanut kirjoja kieli poskessa, toinen toistaan huvittavimpia ja huumorin kukka on tuoksunut tai haissut, ihan miten kukin on sen kokenut. Suoraa puhetta asiasta ja asian vierestä, mutta täysin palkein.
Suksin kuuseen on parhaimmistoa, sillä tässä kirjassa Nenonen kertoo ja tilittää elämäänsä. Millaista se on ollut, kaikki ne mutkat ja suorat. Jotenkin vain niin lupsakkaa kerrontaa ja sitä tuttua huumoria unohtamatta.
Kirja vilisee ihmisten nimiä ja koska ollaan Kymenlaaksossa, niin onhan siellä tuttujakin nimiä. Nenonen kertoo, että keneltäkään ei ole lupaa kysytty ja osa heistä kerkesi kuolla kirjoitussession aikana.
Kuvia on pitkin matkaa ja sehän on aina oiva lisä tarinalle, kun näkee kuvan tukemaan sitä, mitä on juuri lukenut. Aloitetaan niistä nostalgisista lapsuuskuvista ja lopulta ollaan nykypäivän värikuvissa.
Kaikki alkaa aina lapsuudesta, niinpä tietenkin, ja siitä sitten sujuvasti eteenpäin, aina tähän päivään asti. Jari Nenonen on kustantanut kaikki kirjansa itse ja kertoo, että ”Kirjoittaja EI OLE Suomen kirjailijaliiton jäsen!” No, eipä, koska Nenosen kirjat eivät ehkä saavuta sitä ”tasoa”. Vaan sanonpa sellaisenkin asian, että pitää olla myös kirjoja, joita lukevat ne, jotka eivät pysty, kykene tai osaa lukea kuin sellaista, joka aukenee heti ensimmäisellä aukeamalla.
Nenonen laittaa itsensä hauskasti alttiiksi niinkin, että kirjan takakannessa lukee: KEHUU ISSIÄÄN! HUONO KIRJA! ÄLÄ OSTA! Luin jo yhen kommentin, missä oli näin: ”Lista omista saavutuksista. Ei paljon kerronnallista arvoa.” Niinku mitä? Jos kirja on omaelämäkerrallinen, olisiko pitänyt sättiä itseään ja kertoa, kuinka huono ihminen on, kun mitään ei ole saanut aikaiseksi? No, minä tykkäsin ja en muuten ole ainoa. Tämmösiä elämäkertoja lukee ihan mielikseen, koska turha jaarittelu oli jätetty pois, kaikki oli kerrottu lyhyesti ja ytimekkäästi.
Joten, jos haluaa jotain helposti luettavaa, niin tämä! Kirjan fonttikin on sitä luokkaa, ettei ala silmiä kirvelemään ja rivien vaihdot sujuu luonnikkaasti.
