Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret oli minulle ensimmäinen tuttavuus – osana Tanssiva karhu -projektiani – ja jätti sen verran hyvät mielikuvat, että kuvastosta bongattu Kyyrösen uusin runokokoelma Talviunia pääsi oitis lukulistalleni.
Nimi viittaa vuodenaikoihin ja nukkumiseen, mikä onkin oikein osuvaa. Kokoelman keskeisimmiksi teemoiksi nousevat unettomuus ja ilmastonmuutokseen kytkeytyvä vuodenaikojen vinksahtaminen sijoiltaan.
Se tapahtuu nopeasti, se tapahtuu kun aamu ja päivä ja yö
eivät enää vaihdu, tämä on kesä Fimbul-talvea edeltävänä kesänä
minä makaan kankaalla
ja minun ruumiistani jää
Kyyrönen taiteilee merkityksiä monimielistävillä säkeenylityksillä. Ne saavat tekstin virtaamaan kiinnostavalla tavalla, ilahduttavan notkeasti. Runot ovat pitkänpuoleisia vuodatuksia, paikoin hyvinkin runsasta proosarunoa, paikoin levittyvät muuten vain useamman sivun mittaisiksi. Teksti on taidokasta ja lumoavaa. “Tämä lumi, tämä lumisota / tuntuu joltain lumi-inferno on taas tammikuu yhdeksäntoista sataa neljäkymmentä / metriä lunta suomenhevosen selän yli / lumipukuiset nuoret kuin sekunnit / räjähtävät kinoksissa, me ollaan niin elossa”. Kuvasto on eloisaa ja monipuolista.
Unia, unettomuutta ja nukkumista Kyyrönen pyörittelee monelta kantilta. Hauska oivallus on lumivyöryjen ja unen rinnastaminen: “Univyöry syntyy, kun unta paikoillaan pitävät voimat eivät enää jaksa pitää unimassaa kaltavalla rinteellä”. Toinen keskeinen teema on ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ääri-ilmiöt: sivuilta löytyy niin päättymättömiä lumisateita kuin tammikuussa kukkivia krookuksia.
Talviunia on vahva, kiehtova kokoelma, joka tuo uusissa runokokoelmissa laajasti käytettyyn luontokuvastoon uusia sävyjä.
