Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toivon kanteen on kuvattu perhosista muodostuvia kuvioita. Perhoset ovatkin toinen teoksen pääteemoista. Toivo alkaa ja loppuu kehtolauluilla, jotka koostuvat perhosten nimistä. Suomalainen perhosnimistö onkin kaunista ja kiehtovaa, kun siihen näin uppoutuu.
Toiveikkaasta nimestä huolimatta toinen pääteema on menetys. Kokoelman toinen osa, ”Toivo”, kertoo läheisen menetyksestä ja siihen liittyvästä surusta. Voimakkaita tunne-elämyksiä kuvataan sanoilla ja sanojen asettelulla, sivuille jäävällä tilalla, säkeiden hajanaisella sekamelskalla.
Tämä on eräänlainen pyhäinhäväistys.
Tarkoituksenani on sotkea raja elävien ja kuolleiden välillä.
Tarkoituksenani on sutata tuo viiva ihan sotkuiseksi.
Minä yritän saada sinuun vähän eloa.
Minä kirjoitan sinulle jotta sinäkin tulisit käymään
minun luonani. Minä muistan niin vähän asioita.
Henriikka Tavi (s. 1978) voitti tällä runokokoelmalla sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Tanssivan karhun. Tanssiva karhu -raati kehui teosta moniaineksiseksi ja sitä se onkin, perhoskuvaston lisäksi Tavi on lainannut saduista ja loruista, Saima Harmajan päiväkirjoista, muotoilee murrerunoja ja veistelee lastuja.
Tavin Onnimanni-riimittely pureutuu Suomen historian kipupisteisiin. ”Oli kerran Lappeenranta, / Lappeenrannasta lahtari, / lahtarista rautakanki, / rautakangesta kiwääri, / kiwääristä väkijuoma, / väkijuomasta jupakka, / jupakasta korttipakka, / korttipakasta kuolema.” Myös Kymenlaakson murreilmaisu taittuu Tavilta notkeasti.
Pidin myös lopun perhosrunoista. Niissä on kauniita säkeitä, joissa Tavi leikittelee rytmillä, toistolla, sanojen merkityksillä ja samankuuloisilla sanoilla. Varsinkin pääkallokiitäjä on saanut kauniin runon:
Hukkakaura ja miten helppo meistä kitkeä!
oli kiintymys kuin ”mineraali”, ”tulva”, ”jano”
jonka janoon jano hukkuu
Jos lapsi sanoo: ”Mekin olimme kerran lapsia”,
vastaa metsä:
”Kuinka lapsia, kuinka vanhempia
toisillemme olemmekaan.”
Toivo on mielenkiintoinen runokokoelma, jossa on paljon aineksia pureskeltavaksi, runoissa vähän haastetta, mutta samalla melko helppotajuinen kehys, jota kautta lähteä tulkitsemaan.
