Esko-Juhani Tennilä: Toppari Arkadianmäellä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vasemmiston ja Lapin miehen Esko-Juhani Tennilän kirja Toppari Arkadianmäellä on sekä muistelmateos että runokokoelma. Runojen muotoon tiivistetyt kokemukset antavat vapautta ilmaisulle.

Suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti Tennilän kirjaan. Omissa toiveissani olisi ollut perinteisempi muistelmateos, joka olisi kerrannut Tennilän vaiheita politiikassa. Poliittinen runous synnytti lievää levottomuutta, mutta Tennilän kirjan luettuani ennakkoluuloni saivat huutia. Runojensa avulla Tennilä pystyy kuvaamaan tavallisen kansalaisen huolia ja kuulemiaan tarinoita koskettavammin kuin tilastoilla tai asiakirjoilla. Runoilla hän kykenee lisäksi iskemään poliittisia vihollisiaan jopa terävämmin kuin perinteisemmällä tekniikalla. Tajunnanvirta tarjoaa oivan mahdollisuuden rinnastuksiin ja piikittelyihin.

Tennilän Toppari Arkadianmäellä -kirjassa aate elää yhä vahvana, ja jopa hänen kirjansa kannet ovat punaiset. Runoissa ruoditaan jätevesiasetusta, eduskunnan tapahtumia ja tavallisen ihmisen koettelemuksia. Nuoruusmuistojakin runojen sekaan mahtuu. Kuten vasemmistolaiselle vain sopii, Tennilä muistelee ensitapaamistaan rosvokapitalismin kanssa.

Kollegat politiikassa saavat kuulla kunniansa, ja monet tunnetut poliitikot mainitaan nimeltä. Vuoden 2011 eduskuntavaalien kovaa sävyä Tennilä nimittää ”luusereidenlyöntikisaksi”. Rasismilla ja julmuudella pyrittiin innokkaasti kansanedustajaksi. Kokoomusta Tennilä suomii rikkaiden suosimisesta, perussuomalaisia rasismista. Vihreiden jäseniä Tennilä luonnehtii ”kesytetyiksi gaselleiksi”, eivätkä omankaan puolueen jäsenet välty hänen moitteiltaan. Sosiaalidemokratia saa tylyn tuomion: ”Linnuista se tuo mieleeni strutsin. Ei se lennä, ei.” Välillä turhautuminen eduskuntatyöhön saa tunnistettavia muotoja: ”Kyselytunnin jälkeen otan Bottalla / vitutukseeni Olvia”, Tenniä kirjoittaa.

Tennilä hyvästelee eduskunnan, mutta Paavo Väyrysen tavoin politiikan palo ei sammu, ja kunnallispolitiikka kutsuu Lapin miestä. Viimeisessä runossa Tennilä korostaa toivon merkitystä: ”Toivoa ei toverit luoda / valtiontalouden niukkoja raameja valitellen.”

Kommentti

  1. Kuulostaa siltä, että lähiaikoina luen ensimmäisen poliitikkokirjani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *